Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

What the cat is Tiimiakatemia

Kirjoitettu 19.11.13
Esseen kirjoittaja: John Blåfield
Kirjapisteet: 4
Kirja: Tiimiakatemia - Kuinka Kasvaa Tiimiyrittäjäksi
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin Letimin Tiimiakatemia kirjan. Aluksi en ollut kovin innoissani kirjasta. Minusta tuntui että kirja aliarvioi lukijaansa hassun hauskalla tarina-muotoisella kerronnalla. Tarinankerronta oli hiukan lapsellista mutta kuitenkin helposti samaistuttavaa, koska olinhan minä juuri kokenut samoja juttuja. Ongelma ei ollut siinä etteikö tarinat olisi olleet todentuntuisia vaan siinä että ne tuntuivat junnaavan turhan paljon. Kokonaisen luvun olisi voinut tiivistää yhteen sivuun, jos olisi halunnut olla tehokkaampi. Näinä kiireisinä aikoina olisin arvostanut hiukan tehokkaampaa kerrontaa. Vastan kirjan loppupäässä tarinankerronta oli omiaan, kun kirjan mukana päästiin satumaisen talven keskelle tekemään taivaan valoja sekä melontaretkelle kesäiselle järvelle.

Kirjasta löytyi myös paljon hyviä työkaluja liiketoiminnan kehittämiseen sekä timiyrittämiseen. Yhtä kirjassa mainituista työkaluista pääsin käyttämään Innovate or Die kilpailussa. Työkalu oli nimeltään Busines Model Canvas. Yön pikkutunteina, kun uutta työkalua sovellettiin, oli  mahtavaa että oli jotain aiheesta lukenut aikaisemmin. En kyllä vielä kovin syvällisesti ymmärtäny “bisnes kankaan” syvintä olemusta. Näin kuitenkin sen hyödyllisyyden ja uskon että osaan käyttää sitä jatkossa johonkin projektiin.

Kirjan vaikuttavimpia kohtia oli talvinen mökkireissu. Sitä pystyy peilaamaan jollain tavalla meidän tiimin forest an back tapahtumaan. Kummassakaan ei ryhmillä ollut viestintävälinettä ulkoiseen maailmaan, ja piti olla aidosti läsnä siinä mitä teki. Molemmissa oli seikkailun ja yhdessä kokemisen tunnetta. Kirjassa oli pitkä hiihtoretki ja meillä oli suolla tallustelu, ryhmän hajoaminen ja uudelleen kasaaminen. Emme ehkä päässeet ihan kirjan kertomalle luomisen tasolle, mutta teimme hyvän annoksen sitäkin nukkumaan mennessä. Kaikki olivat kuitenkin samassa teltassa, tiiviiseen ahdettuna ja kaikki olivat oikeasti läsnä, vaikkei pimeässä ketään nähnytkään.

Yksi oleellisia koppeja joita sain kun luin tiimiakatemia kirjaa, oli se kuinka hyödyllistä voi olla oikeasti suunnitella tekemisiään. Minua tosiaan kiinnostaa tuntuuko minusta mitenkään erilaiselta sen jälkeen kun olen saavuttanut tavoitteitani jotka ovat oikeasti kirjoitettu ylös. En voi vain unohtaa mitä olen aikonut tehdä, vaan näen ne joka kerta kun lukaisen oppimisopimusta. Vielä konkreettisemmaksi tätä järjestelmää pitää kuitenkin luoda. Täytyy luoda selkeät aikataulut, sekä visuaaliset muistutukset jääkaappiin ja makuuhuoneen kattoon kuukausittaisista tavoitteista.

Kirjan viimeinen kappale kertoi pingviinin yksin tehdystä melontareissusta. Säälin tätä kyseistä kaveria, kun hänellä oli niin huono tuuri. Selvästi ansaitulla omalla ajallaan, hän törmää saaressa “valmentajaan”. Tuossa tilanteessa olisin varmaan repinyt hiukset päästäni ja uinut seuraavaan saareen. Kuvittele että vihdoinkin olet päässyt pois työn hälskeestä ja voit ajatella maailmaa vähän eri näkökulmasta ja sitten tulee joku, joka muistuttaa siitä mitä juuri yrität hetkeksi unohtaa.

Yhteenvetona kirja toimii tiimiyrittäjän työkaluna monissa tilanteissa ja tulenkin varmaan sitä hyödyntämään jatkossa. Tarinankerronnallinen tyyli sopii varmasti ihmiselle kuka ei ole kokenut Tiimiakatemiaa, mutta mielestäni se oli suurimmaksi osaksi turha. Juuri kuvat ja kaavat ovat niitä juttuja, mitä kirjasta palaan hakemaan.

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!