Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Who moved my cheese?

Kirjoitettu 29.01.13
Esseen kirjoittaja: Hanne Eskelinen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Who moved my cheese?
Kirjan kirjoittaja: Spencer Johnson
Kategoriat: 7. Innovointi, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tämä kirja nousi tiimissämme esille ensimmäisen kerran ensimmäisenä syksynä, kun valmentajamme kysyi kirjassa esitetyn kysymyksen: ”Mitä tekisit jos et pelkäisi?”. Lause jäi soimaan monen päähän, myös itselleni. Kuka vei juustoni –kirja kertoo muutosvastarinnasta ja erilaisista tavoista suhtautua muutokseen. Kirja herättää kysymyksen, miten minä haluan suhtautua muutokseen? Muutoksen tapahduttua (juuston loputtua) kirjan hiiret Nuusku ja Vippe eivät turhia analysoineet muutoksia vaan päättivät muuttua ja lähtivät toimimaan – yhdessä, kummankin vahvuuksia hyödyntäen. Pienet ihmiset Hemmi ja Hoksu sen sijaan eivät olleet kiinnittäneet ympärillään tapahtuviin muutoksiin ja ongelman havaitsemisen jälkeen he keskittyivät ongelman vatvomiseen ratkaisujen löytämisen sijaan. Myöhemmin Hoksu sopeutuu muutokseen ja lähtee etsimään uutta juustoa.

Minut on kasvatettu tavoittelemaan unelmiani ja se on auttanut ylittämään aina uudelleen ja uudelleen omat pelkoni. Näkemään ne ennemminkin haasteina kuin esteinä. Olen jo ennen Akatemiaa oppinut, että tulee nähdä ne asiat, joita pelkoja voittamalla saa, silloin omat pelot tuntuvat pienemmiltä. Akatemialle tullessani pelkäsin puhua englantia, pelko on kohdattu ja nyt englannin puhuminen sujuu ilman ongelmia ja kv-puolen toiminta on vahvasti mukana minun Akatemia-taipaleellani. Brasiliaan lähteminen pelotti ehkä eniten moneen vuoteen. Brasiliassa minulta kysyttiin kuka on Suomessa se, joka rajoittaa toimintaamme Akatemialla eniten. Pienen hetken jälkeen vastaus oli kuin itsestään selvyys, ainakin minulle. ”Omat pelkomme. Ne ovat ainoat, jotka rajoittavat toimintaamme”. Vastaukseni aiheutti paljon hämmennystä, mutta samaan aikaan se sai sekä minut että useamman muut ymmärtämään mikä meidän kaikkien toimintaamme itse asiassa rajoittaa.

Suomeen paluun jälkeen olen miettinyt mitä pelkään eniten. En pelkää matkustamista, yksin, vieraassa maassa, jonka kieltä en osaa. En pelkää vieraita ihmisiä tai uusia tilanteita. En pelkää enää myymistä, en ehkä ole hyvä siinä, mutta se ei enää pelota. En pelkää haasteita, johtamista tai vastuunottamista. Mietin kysymystä pitkään…mitä pelkään eniten? Vastaukseni saattaa olla monelle hämmentävä. Olen tähän asti pelännyt sitoutumista, paikoilleen asettumista, sitä, että minulta katoaa halu kokeilla uusia asioita ja muuttua. Jäin miettimään, että onko siitä muka jotain haittaa, jos minulla on elämässäni jotain pysyvääkin. Kotoa pois muutettuani olen elänyt hyvinkin muuttuvaa elämää, muuttanut usein, pisin aika yhdellä paikkakunnalla putkeen on ollut vuosi. Tavattoman monta työpaikkaa, useammalta eri alalta, jopa eri maista. Paljon uusia ihmisiä, niin työtovereita, esimiehiä kuin kavereitakin. Viimeisten viiden vuoden ajan elämäni on ollut koko ajan yhtä muutosta. Onkohan mitään, joka olisi pysynyt samana noiden vuosien ajan? Ainakaan muutaman minuutin miettiminen ei tuo mieleeni mitään. Viimeiset vuodet ovat opettaneet minut sopeutumaan jatkuvasti uusiin tilanteisiin, mutta ovat samalla jättäneet pelon paikalleen asettumisesta. Kun katsoo elämääni taaksepäin, niin on elämässäni on noiden viiden vuoden aikana ollut tuskin mitään pysyvää. Ehkä se on juuri haasteeni, kuka tietää? En oikein osaa sanoa mikä sitoutumisessa tai paikoilleen asettumisessa niin paljon on pelottanut. Voihan myöhemmin muuttaa taas tapaansa elää, jos aloillaan oleminen ei enää tunnu hyvälle.

Yksin sokkelossa seikkaillessaan Hoksu kirjoitteli sokkelon seinämiin erilaisia mietelauseita. ”Juusto tekee onnelliseksi” ja ”Mitä tärkeämpää Juusto sinulle on, sitä enemmän haluat pitää siitä kiinni.” Mikä on minun juustoni? Mikä tekee minut onnelliseksi ja kuinka tiukasti haluan pitää siitä kiinni?

”Siirtyminen uuteen suuntaan auttaa löytämään Uuden Juuston.” On hämmentävää lukea kirjasta tälläistä. Kun Suomeen paluun jälkeen päätin opetella nauttimaan elämästä Suomessa, niin yllättävän helposti vapaa-ajalle on löytynyt mielekästä ja uutta tekemistä. Ymmärrys siitä, ettei ole aiemmin edes yrittänyt sopeutua ja nauttia elämästä Suomessa oli kuin sangollinen kylmää vettä kaadettuna sänkyyn, mutta kun otti ensimmäisen askeleen kohti uutta suuntaa, myös ”Uusi Juusto” löytyi yllättävän helposti.

Kirja kuvaa haastavaa aihetta hauskaa muotoon laitettuna.  Meistä jokaisesta löytyy niin Nuusku, Vippe, Hemmi kuin Hoksukin. Mikäköhän minusta mahtaa näkyä ulospäin? Akatemian aikana olen tehnyt paljon juttuja, joita ei ole tehty aiemmin. Tästä tunnistan itsestäni Nuuskun, olen ikuinen mahdollisuuksien etsijä. Vippe näyttää puoltaan minussa siinä vaiheessa, kun on aika aloittaa toiminta. Välillä olen yllättävänkin nopea siirroissani, mutta monesti joku tieto on sähköpostiviestin tai puhelinsoiton päässä enkä näe syytä pitkittää toimintaan ryhtymistä. Välillä tämä on myös haastavaa, koska välillä tulee vastaan tilanteita, joissa pitäisi malttaa odottaa myös niitä, jotka tarvitsevat enemmän aikaa miettimiseen. Hoksu näkyy minussa esimerkiksi Savelaan muutossa. Ensimmäinen ajatus oli, ettei todellakaan sinne korpeen, mutta kun asiaa muutaman päivän haudutteli, niin ajatus Savelaan muuttamisesta kuulostaa erittäin hyvälle. Uimahalli on samalla suunnalla ja se mahdollistaa aamu-uinnit treeniaamuinakin ja muutto sai minut kaivataan pyöräni esiin autotallista ja korjaamaan sen monien vuosien käyttämättömyyden jälkeen. Hemmi minussa näkyy kaikista voimakkaimmin tiimissä ja joissakin tiimissä sovituissa päätöksissä. Minun on hankala sitoutua joihinkin juttuihin tiimissämme, mutta nyt on aika istua alas ja miettiä hetki, miksi näin on? Mitä pahaa nuo päätökset elämässäni aiheuttavat vai voisiko niissä nähdä jotain hyvääkin? Esimerkiksi kun viime vuonna siirryimme yhteiskassaan, niin muistan kuinka olin aluksi hyvinkin sitä vastaan. Jälkikäteen on helppo nähdä millaisen muutoksen yhteiskassaan siirtyminen aiheutti tiimissä.

On mielenkiintoista seurata miten ihmiset suhtautuvat erilaisiin muutoksiin, mikä puoli heistä nousee päällimmäiseksi. Nyt kun Akatemia muuttaa Savelaan, niin pääsee seuraamaan varmasti hyvinkin erilaisia suhtautumistapoja. Itse odotan vain innolla muuttoa, sillä uskon sen antavan uusia näkökulmia asioihin ja puskevan meitä toimimaan yhä enemmän ja enemmän asiakkaiden parissa. Ja saahan siinä osan päivän liikunnastakin, kun pyöräilee työmatkat. Projektien osalta on kevään aikana otettava jälleen askel kohti tuntematonta ja astuttava bisnesalueelle, joka aiheuttaa pelkoa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!