Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Willpower Instinct

Kirjoitettu 10.03.14
Esseen kirjoittaja: Mika Autio
Kirjapisteet: 3
Kirja: Willpower Intstinct
Kirjan kirjoittaja: Kelly McGonigal
Kategoriat: 1. Oppiminen, 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Standfordin Yliopiston terveyspsykologi Kelly McGonigal oli vuosien ajan katsonut vierestä miten opiskelijat kerta toisensa jälkeen epäonnistuivat asettamissaan tavoitteissa. Lopulta he päätyivät kiroamaan omaa heikkouttaan. Kelly päätti järjestää kurssin. Kurssin tarkoituksena oli käydä uusimpien tutkimusten valossa läpi mitä tahdonvoima on ja miten tätä tietoa käytännössä hyödynnetään oman elämän hallinnassa. Kurssista tuli Yliopiston suosituin, se poiki suositun blogin ja lopulta kirjan (ja äänikirjan) meidän iloksemme.

Luin kirjan siksi, että…noh en koe olevani aina oman itseni kontrollissa. Uppoudun todella helposti ajatuksiini ja varsinkin kuunteleminen on joskus todella tuskallista itselleni. Olen saanut siitä treenitilanteeseen liittyen palautetta.

Kuuntelin (ironista) siis kirjan läpi ja tässäpä kaikki sen tarjoamat opit vuodatettuna Esseepankin eetteriin Kuuntelun parantamiseen reflektoiden.

Tässä muuten yksi koppi esimakuna niille jotka päättävät lukea tämän siinä toivossa, että saisivat vastauksia omiin arjen ansoihin. Päätä mikä on haasteesi ja etsi keinoa sen ratkaisemsieen. Tahdonvoima alkaa helposti pettämään, kun koettelemme sitä jollain. Jos yritämme lopettaa röökin polton sorrumme helpommin jäätelön syöntiin. Koitappa siis arvata käykö hyvin, jos yritämme tehdä kerralla totaalista mielen remonttia.

Yksi haaste viikossa tai kuukaudessa. Yksi uusi asia kerrallaan joka tapauksessa.

Aivojen lyhyt historia

Aluksi kun karvainen esi-isämme asui laajoilla preerioilla tarvittiin hyvin erillaista ajattelua kuin tänä päivänä. Tärkeintä oli pysytellä hengissä ja nopea vaistomainen toiminta oli avain kaikkeen. Syö kun on ruokaa, jatka sukua vielä kuin voit ja taistele tai pakene. Ajan myötä pelisäännöt alkoivat muuttumaan. Ihmiset alkoivat elämään laumoissa ja varastoimaan ruokaa. Enään ei ollutkaan lopputuloksen kannalta parasta vetää kaikkea mahdollista ruokaa kerralla ja oppoturnistimainen riettailukin alkoi ryhmädynamiikan kannalta olemaan vaarallista toimintaa. Ihmiselle alkoi kehittymään etuotsalohkoon ominaisuuksia mitä me kutsumme tahdonvoimaksi. Mutta vanha järjestelmä ei ole kadonnut minnekkään. Vanhat savannivaistot ovat yhä olemassa. Tahdonvoima on vain lyöty sen päälle. Tässä suurin syy miksi epäonnistumme tavoitteissamme. Veri vetää preeriaan.

Kolme eri tahdonvoimaa

On olemassa kolmea eri tahdonvoiman lajia.

I won’t – Minä en polta tupakkia

I want – Haluan kuuluisaksi

I will – Minä tulen menemään salille

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? No sitä, että tahdonvoima ei ole yksi asia mistä ammennetaan. Jokainen yllä mainituista on erikseen opeteltava taito. “I won’t” powerissa on tärkeää oppia tiedostamaan omaa ajatusta. Tämä tapahtuu sillä, että alkaa tarkkailemaan milloin itse herpaantuu jossain asiassa. Omassa haasteessani minun siis tulee kiinnittää huomiota enemmän siihen milloin ajatukseni karkaa.

“I want” poweria parannetaan sillä, että muistuttaa itseään tavoitteesta. Aurinkokuningas Tamminen neuvoi teippaamaan tavoitteensa vessan peiliin.

“I will” poweria harjoitellaan sillä, että tekee jotain uutta rutiinia. Aamulenkki on yksi esimerkki.

Tiedosta oma ajattelu

Tutkimusten mukaan ihminen tekee 1000 eri päätöksiä yhden päivän aikana. Jos ihmistä itseään pyydetään tarkkailemaan hän ei saa lukemaksi edes sataa. Miten voimme kontrolloida itseämme, kun olemme vaikuttamassa alle 10% omista päätöksistämme? Lisäämällä tietoisuutta näistä päätöksistä.

Yksi tapa lisätä tietoisuutta omista päätöksistä on tahdonvoima ansat. Jos olet perso suklaalle jätä paketti tahallaan näkyvälle paikalle. Muistat sen olevan ansa aina, kun olet tarttumassa siihen. Tämä kehittää kontrollia.

Toinen ja ehkä jopa helpompi sekä tehokkaampi tapa on meditaatio. Vieläpä mindfulness meditaatio millä pyritään lisäämään tietoisuutta itsestämme ja ympäristöstä. Yksinkertaisuudessaan tämä on sitä, että keskitytään pelkästään omaan hengittämiseen jonkin tietyn ajan verran. Aina kun mieli lähtee harhailemaan palautetaan se hengitykseen. Jo 10 minuuttia päivässä auttaa ihmisiä havainnoimaan paremmin ympäristöään ja omaa käyttäytymistään. Eikä pelkästään Aasian viisaiden vaan läneen epäuskoisten tutkijoidenkin mielestä. Itse kokeilen kyseistä keinoa keskittymiseni parantamiseen. Nimen omaan ajatusten karkailu on haasteeni ja olenkin oppinut tunnistamaan helpommin sen milloin ajatukseni karkaavat. Pelkkä kuukausi ei kuitenkaan ole riittänyt taianomaisesti kadottamaan ongelmaa. Älkää odottako nopeaa ratkaisua.

Perusasiat eli Uni&Ruoka&Liikunta

Väsyneenä ihmiset sortuvat helpommin. Ongelma ei taida olla useimmilla siinä, että he eivät saisi unta. Ongelma on siinä, että he eivät osaa mennä nukkumaan. Suurimpaa osaa ihmisistä vaivaa “one more thing” looppi. Vielä yksi asia ennen nukkumaanmenoa. Vielä yksi jakso, vielä yksi sivu ja vielä yksi video. Kaikki nämä on muuten suunniteltu niin, että katsoisit niitä mahdollisimman pitkään, ja tässä suunnittelussa on törkeästi käytettty hyväkseen teidän metsästäjä-keräilijän vaistoja. Tämän välttämiseksi kannattaa kokeilla seuraavaa: Tunti ennen nukkumaanmenoa ei ATK:ta tai muuta sosiaalista mediaa. Ei näköradiota eikä välttämättä edes jännityskirjaa.

Liikunta kehittää stressinsietokykyä. Stressi (eli muinaiselta nimeltään taistele tai kuole reflekti) on yksi iso syy miksi monesti murennumme. Stressi laittaa meidät suosimaan lýhyen aikavälin tyydytystä pitkän ajan tavoitteen sijaan. Siksi stressinhallintaa on tärkeää harjoitella liikunnalla (myös meditaatio auttaa).

Kun verensokerimme laskee sorrumme helpommin, Meneemme taas riskinottomoodiin joka suosii rantakunnon sijaan herkullisia leivoksia (toisin sanottuna lyhyen ajan tavoitteita). Säännöllinen ruokailu on yksi tapa tämän ongelman ratkaisemiseen. Saattaa myös olla fiksua kantaa mukanaan asioita (esim sokeripala), jolla hetkellisesti voidaan nostaa verensokerin taso korkealle.

Hyvyys on tie pahuuteen

Näin se näyttäisi menevän. Jos teemme asioita jotka omasta mielestämme laskemme hyväksi oikeuttaa se meitä lipsumaan muissa asioissa. Koska liikuin ei minun tarvitse siivota. Tämänlainen järkeily on yllättävänkin yleistä. Meillä ei ole tarvetta olla hyviä ihmisiä. Tärkeää on, että tunnemme itsemme omasta mielestämme tarpeeksi hyväksi.

Mielenkiintoista tässä ilmiössä on se, että tavoitteissa edistyminen voi ajaa ihmisen sabotoimaan omaa tavoitettaan. Kun ajatellaan, että jossain asiassa on edistytty koetaan itsemme hyväksi ja annetaan oikeus lipsumiseen.

Miten tältä vältytään? Palauttamalla mieleen miksi viime kerralla käyttäydyin miten käyttäydyin. Esimerkiksi omaan haasteeseeni peilaten miksi keskityin kuuntelemaan viime kerralla. “I want power” on avain tähän. Pitkän ajan tavoitteen pitäminen mielessä.

Eri ihminen kuin huomenna

Luotamme todella paljon huomisen minään. Luotamme siihen, että huomisen minä on fiksumpi, luotamme siihen että hänen vireystasot ovat paremmat ja uskommepa vielä, että hänellä olisi enemmän aikaa. Näin ei taida olla juuri koskaan. Silti teemme saman virheen uudestaan ja uudestaan. Monesti vieläpä rankaisemme tulevaisuuden minää. Epäonnistumme jossain tavoitteessa joten seuraavalla tavoitteella kurotaan epäonnistunut kiinni. Tämä todella yleinen ajatteluvirhe johtaa lopulta yhteen johtopäätökseen: “Olen huono ihminen”.

Ainut huono asia on ymmärryksesi maailmasta. Tavoite pitää tehdä edellisen pohjalta. Jos meinaat lisätä jotain elämääsi mieti mitä otat pois. Aika on rajallinen. Jos tapanasi on lykätä asioita tulevaisuuteen kysy itseltäsi seuraavaa: Haluanko kokea tämän lykkäyksen seuraukset joka ilta? Kyseinen kysymys on auttanut monia tarttumaan tekemiseen silloin, kun pitäisi.

Dopamiinirotta

Kun dopamiini ensimmäisen kerran löydettiin se tapahtui rottiin kohdistuneissa eläinkokeissa. Luultiin että nyt on löydetty onnellisuutta säätelevä osa aivoista. Inhimillinen erehdys. Dopamiini sääteleekin palkitsemisen tunnetta. “Kun teemme tätä tulemme onnellisiksi”. Dopamiinista on paljon hyötyä. Se auttaa meitä saavuttamaan pitkän aikavälin tavoitteitamme. Samaan aikaan se on kuitenkin yksi mielemme pahimmista ansalangoista ja pääsyy alkoholismiin ja addiktioihin. Saatamme löytää itsemme istumassa tietokoneelta katsomassa kissavideoita vaikka samaan aikaan pitäisi tehdä aivan jotain muuta. Dopamiinin orjana klikkaamme videota toiseen palkintoa tavoitellen. Todellinen onnellisuutta tuottava reseptori joka onkin ihan eri suunassa aivoa ei tällä menolla syty, huomaamme että kello on 24.00 ja seuraavan päivän valmistelevat askareet ovat tekemättä.

Dopamiini ja sen aiheuttamat väärien palkintojen etsinnät ovat tärkeimpiä syitä miksi omaa ajattelua kannattaa opetella tiedostamaan. Vaikka sillä meditoinnilla.

Isot tavoitteet

Ihminen voi muuttua pohjalla. Ihminen voi kokonaan muuttaa tapojaan, kun hän kokee kovimman pohjan. Kysymys kuuluukin: Kuinka lujaa pitää sattua, että oppii? Monesti saatamme luulla olevamme pohjalla jonka jälkeen päätämme, että nyt on aika muuttua. Monesti vain ison tavoitteen lyöminen saa meidät tuntemaan itsemme tyytyväiseksi. Niin tyytyväiseksi, että emme oikeastaan tee mitään muutoksen eteen. Tekeminen on rankkaa mutta päättäminen on vapauttavaa. Tämän takia seminaareissa painotetaan, että 24h aikana pitää tehdä ensimmäiset teot muutoksen saavuttamiseksi, jos se halutaan todellisuuteen. Ihmisen on pakotettava itsensä ottamaan ensimmäiset askeleet heti päätöksen jälkeen.

Elefantti Antti

Ehkä parhaiten tahdonvoiman kiteyttää vertaus elefantista. Usein luulemme, että ääni päässämme on se joka ohjaa meitä. Tämä ei näillä näkymin pidä paikkansa. Mielessä on tiedostamaton elefantti joka tekee mitä huvittaa. Ääni yrittää järkeillä elefantin toimintaa. Siksi meistä voi tuntua järkevältä seuraavanlainen päättely: “syön tänään tuon herkullisemman annoksen ja huomenna sitten terveellisesti”. Mieli voi oikeastaan perustella meille minkä tahansa päätöksen. Eikö ole pelottavaa? Onko mitään tapaa kontrolloida norsua? Sarjassamme keppi voittaa porkkanan on löydetty yksi suhteellisen tehokas. Jos lipsut tavoitteessasi aate tai järjestö joka sotii sinun mailmankuvaasi vastaan saa sinulta lahjoituksen. Internetistä löytyy kyseisiin lahjoituksiin erikoistuneita sivuja. Jo alkaa Elefanttiakin kiinnostamaan.

Valkoinen jääkarhu

Ajattele mitä tahansa paitsi valkoista jääkarhua! Mahdoton tehtävä, koska valkoinen veijari palaa uudestaan ja uudestaan mieleen. Tämä johtuu siitä, että aivoissa on kaksi tietokonemmaista järjestelmää. Tarkkailija ja prosessori. Prosessori hallitsee ajattelua. Prosessorilla voidaan päättää mitä ajattelemme ja mitä emme. Tarkkailija monitoroi ajatuksia. Tarkkailija ilmenee esimerkiksi niin, että jokin asia vain yhtä äkkiä muistuu mieleesi.

Prosessori voi väsyä mutta tarkkailija ei. Kun kiellämme jonkin asian itseltämme tarkkailija palauttaa sen tärkeänä asiana aina takaisin pinnalle. Loulta tulkitsemme jatkuvasti palaavan ajatuksen haluna ja sorrumme vaikkapa esimerkiksi röökin polttoon. Tätä kutsutaan nimellä “Ironic rebound”.

Monesti meillä on harhaluulo, että asioiden kieltäminen toimii. Ehkä siksi, että voimme kieltää meiltä asioita useidenkin kuukausien ajan, mutta lopulta mieli väsyy. Kieltäminen ei ole ratkaisu.

Loppukaneetti

Henkka Hyppönen sanoi yhdessä seminaarissa, että ihmiset haluavat ajan käyttö työkaluja. Se on vain suurimmalle osalle turhaa, koska se mitä he enemmän tarvitsevat on tämä. Todellinen tieto ja ymmärrys miten tahdonvoima toimii. Vasta kun oppii tahdonvoiman alkaa ajankäytön työkaluista olemaan hyötyä. Siksipä suosittelen kaikille kyseistä kirjaa ja meditaatiota.

“Kuinka voit johtaa muita, jos et voi johtaa itseäsi”

-Joka ikinen tiimiakatemialainen

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!