Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Winner Within

Kirjoitettu 25.11.13
Esseen kirjoittaja: Ville-Veikko Karttunen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Winner Within
Kirjan kirjoittaja: Pat Riley
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pat Riley, mies jonka mukaan on nimetty palkintokin Tiimiakatemialla, on 193 senttiä pitkä. Hän on myös kirjoittanut kirjan nimeltä The Winner Within, minkä juuri luin ja kerronkin siitä heränneistä ajatuksistani teille seuraavaksi.

Alkuperäinen kysymykseni oli, kuinka löydän itsestäni sisäisen voittajan. Kun ymmärin, että kyseessä olikin pikemminkin tiimityöskentelyyn liittyvä kirja, valitsin uudeksi kysymykseni kuinka Innomo pääsee Mymmille. Jälkikäteen tuntui kuitenkin siltä, että etsin loppujen lopuksi kirjasta vastausta ensimmäiseen kysymykseeni. Lisäksi tunsin saavani enemmän irti kirjan reunoille kerätyistä lainauksista, kuin itse Pat Rileyin tekstistä. Se kuitenkin kirjasta jäi selväksi, että jos päätämme lähteä Mymmille, niin emme saa antaa itsellemme mitään muita vaihtoehtoja. Kysehän on aina aseenteesta.

Henkilökohtaisessa elämässä minulla on huono asennoituminen voittamiseen, annan itselleni usein luvan hävitä. Tässä kuussa olen tuntenut sen tunteen kartinkia ajaessa, biljardia pelatessa ja Mighty JKL pelin kilpailussa. Käyn näissä tilanteissa pääni sisällä dialogia, jossa sen sijaan että olisin positiivisesti asennoitunut, totean itselleni että taidankin hävitä. Annan itselleni luvan hävitä, valmistaudun siihen jo ennen aikojaan ja kun lopulta häviän, totean tyynesti itselleni olleeni oikeassa. Suoraan sanottuna, vittu mitä sitä itselleni oikein teenkään.

Kun annan itselleni luvan hävitä, kaksi asiaa tapahtuu. Ensimmäinen on se, että pystyn tekemään ”varman” päätöksen, jonka lopputuloksen tiedän, jolloin voin olla oikeassa. Toinen asia joka tapahtuu, on se että kilpakumppanini voittaa. Aina kun itse voitan jossain, koen itseni sillä hetkellä paremmaksi kuin vastustajani, se tuo minulle mielihyvää. Aivan varmasti myös ne, jotka voittavat minut, kokevat mielihyvää samalla lailla, ja näkevät itsensä minua parempana. En tiedä, voiko tarpeellani mielyttää muita ihmisiä olla osansa siinä, että annan heidän voittaa minut. Valitsemmalla häviön, tiedän että voin olla samaan aikaan oikeassa ja tuottaa hyvää toiselle, joten jossain määrin se kuulostaa kyllä hyvältä diililtä. Harmi, että evoluutiossa ei ole paikkaa häviäjille.

Jos haluan olla voittaja, en voi olla häviäjä, ainakaan vapaa-ehtoisesti. Vaikka tappioita tulee aina olemaan edessä, omalla asenteella on merkitystä. Kun oikeasti antaa kaikkensa voiton eteen, on silloinen tappiokin oikea, missä ei ole mitään hävettävää, mutta jos luovuttaa kesken kaiken, on jotain hävettävää. Kuten maratonille lähtiessä kuulin, kipu kestää vain hetken, mutta häpeä on ikuista. Kun annat kaikkesi, enempää sinulta ei olisi voinut pyytääkään. Never give up.

Auttaako tämä kuitenkin Innomoa pääsemään Mymmille?

Kyllä. Tiimit koostuvat yksilöistä, ja minä olen yksi heistä. Kun vahvistan itseeni voittaja – asenteen, on minun mahdollista vahvistaa sitä muissakin. Voittajat saavat mitä haluavat, ja Mymmille me haluamme.

Voittavan tiimin menoa helpottaa luottamus, sillä kirjasta lainattuna se on kuin liukaste, mikä saa asiat toimimaan. Kyllähän se helpottaa työskentelyä tiimissä, jos on yhtenäinen luotto siitä, että kaikki tekevät osuutensa. Ei tarvitse kuluttaa energiaa toisten tekemisten valvomiseen, ja pystyy huoletta luvata asikkaalle toimituksen. Luottamusta on myös se, että pystyy jättämään kännykkänsä toimistolle, tietäen ettei sitä kukaan vie. Kun on henkisesti helppo olla, on helpompi olla iloinen ja tuottava.

Ikävä kyllä ketju on niin vahva kuin sen heikoin lenkki, joten yksi huono lenkki vaikuttaa koko tiimiin. Innomossa on nostettu kissa pöydälle, ja kissalle on annettu nimikin. Tiimin luottamuspula on personoitu tähän yhteen henkilöön, jonka erottaminen uskotaan olevan ratkaisu ongelmiimme tällä hetkellä. Kissalle on annettu ”viimeinen mahdollisuus”, minkä tuloksista päädymme joko lopettamaan kissan tai jatkamaan yhteiseloa. Toivon sen olevan jälkimmäinen, mutta pelkään että vaikka kissa pääsisikin tavoitteisiinsa, kaikki tiimiläiset eivät pysty siltikään antamaan hänelle täyttä luottoaan.

Minä pystyn tässä tilanteessa toimimaan esimerkillisesti, ja antamalla hänelle luottamukseni, toivoen että kaikki lopulta palauttavat häneen uskon.Mikäli käykin niin, ettei kissa pääse tavoitteisiin, teemme tiiminä yhden suurimmista ja surullisimmista päätöksistämme ja erotamme hänet. Tämä herättää varmasti tiimissä suuria tunteita, mutta ihmiset uskovat luottamuksen parantuneen tiimissä. Mielestäni meillä on vielä tiimissä muitakin luottamuspulaa aiheuttavia seikkoja, mutta jos tämän henkilön erottaminen hetkellisesti palauttaa täyden luottamuksen tiimin sisällä, silloisen tiimiliiderin on kyettävä ottamaan asiasta koppi ja pidettävä se loppuun asti pystyssä. Samoin kuin talouspäällikkö on nyt ottanut kopin kassavirran pitämisestä nousussa syöksyn jälkeen, tiimiliiderin on pidettävä luottamus pinnalla ja noususuhteessa.

Vielä eräs yllätysaihealue

Yksi kirjan parhaista lainauksista oli Mark Twainin; ”Best way to cheer yourself up is to cheer everybody else up”. Maanantain aamutreenit ovat minulle kuten muillekin vaikeita ilon aiheita, joten tästä lähin aloitan tuottamaan iloa muille aamutreeneissä! Sanomattakin on selvää, että positiivisuudella on vaikutusta tiimin suoritukseen!

 

Kiitos että viitsit lukea tänne asti,  ja loistavaa päivän jatkoa sinulle!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!