Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

YHTENÄ – Kun minästä kasvaa me

Kirjoitettu 09.10.13
Esseen kirjoittaja: Camilla Heikkilä
Kirjapisteet: 3
Kirja: YHTENÄ - Kun minästä kasvaa me
Kirjan kirjoittaja: Heikki Peltola
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Yhdessä tekeminen on tiimiakatemiassa SE juttu. Monelle meistä se on näin alkuvaiheessa ehkä hiukan vierasta, kuinka toimia oikein tiiviissä ja suuressa ryhmässä. Nämä ajatukset ovat itsellänikin olleet mielessä paljon, ja päätinkin lukea tämän aiheen tiimoilta Heikki Peltolan kirjan Yhtenä – Kun minästä kasvaa me.

Kirja sisälsi omasta mielestäni jonkun verran turhaa jaapailua, ja välillä tuntui että tekstiin ei jaksa keskittyä ollenkaan. Mutta kirjasta löytyi myös erittäin hyviä ja askarruttavia pointteja, joita uppoutuikin sitten lukemaan oikein urakalla ja moneen kertaan läpi. Minulle heräsi joistain aiheista todella henkilökohtaisia ajatuksia, jotka ajattelinkin suosiolla käydä läpi ihan vain itsekseen omassa rauhassa ja omalle paperille. Tähän kuitenkin päätin nostaa kaksi aihetta enemmän tiimihenkeen liittyen, sillä ne ovat juuri meidän tiimissäkin pinnalla tällä hetkellä ja herättivät minussakin paljon ajatuksia.

 

 

Omalla vai samalla asialla?

Kaikilla on tiimiakatemiaan tullessaan eri motiivit ja eri käsitykset siitä, miten asiat siellä hoidetaan ja mikä on tulevan tiimin toimintatapa. Tämä asia on lähiaikoina herättänyt ajatuksia myös meidän tiimissä, kun pikkuhiljaa kaikkien käsitykset ja motiivit ovat tulleet esille. Olemme huomanneet, että kaikki eivät olekaan samalla linjalla, vaan eriäviä mielipiteitä toimintatavoista on paljon. Onko päätavoitteena rahan saaminen vai onko päätavoitteena oppiminen ja uuden kokeilu?

Kenenkään mielipide ei ole väärä mutta itselläni, kun tulin akatemiaan, oli juurikin pääajatuksena oppiminen, uusien asioiden kokeileminen, uudenlaiseen oppimismenetelmään tutustuminen ja siinä sivussa rahan takominen. Ei niinkään ainoastaaan se hirmuisen bisneksen tekeminen ja rahan saaminen, joten tällaiset ajatukset hiukan hämmentävät minua. Meidän pitäisikin nyt löytää tiimin kesken jonkinlainen yhteinen linjaus ja yhteiset tavoitteet.

 

Jos tekemiselle hakee tarkoitusta vain itsekkäistä lähtökohdista ja omista tarpeistaan, jokainen käyttää toisia omien mielihalujensa toteuttamiseksi”

 

Tämä aihe nostatti minulle sellaisen aivomyrskyn, että en saanut millään koottua ajatuksiani tähän sanojen ja lauseiden muotoon. Senpä takia poimin muutaman lauseen tähän, jotka kolahtivat minuun ja oikeastaan hiukan kuvastavatkin omaa ajatusmaailmaani:

Jos ihmisen henkilökohtaiset ja yrityksen tavoitteet ovat ristiriidassa , syntyy turhautumista ja huonoa sitoutumista”

Tulos on yritykselle samalla tavalla tärkeä kuin happi ihmiselle; sitä tarvitaan, mutta eihän se ole homman tarkoitus”

Työpaikoilla on alettu arvostaa tuloksia enemmän kuin tekemistä”

Parempaa taloudellista tulosta tekevät ne yritykset, jotka toiminnassaan korostavat asiakasta kuin ne, joille ykköstavoite on kasvattaa omistajan rahakassaa”

 

Omasta mielestäni työstä katoaa innokkuus ja mielekkyys, jos sen päätarkoitus on vain tuottaa rahaa. Työn pitää myös olla muullakin tavalla merkittävää, kuin vain euromääräisenä. Mutta tämäkin on mielipideasia, josta ei oikein voi kiistellä – siitä vain pitää päästä yhteisymmärrykseen.

Meillä on tiimin kanssa tarkoitus nyt käydä näitä asioita läpi, ja toivonkin että kun olemme nämä setvineet, niin ajatuksemme ja linjauksemme tulee näkymään selvästi käytännössä ja kaikille on selvää mistä meidän tiimi oikein on tehty!

 

Vähemmän minää, enemmän meitä

Niinkuin alussa mainitsinkin, niin tässä tiimiakatemian alkutaipaleella suuren ryhmän kanssa toimiminen voi olla totaalisen vieras asia ihmisille. Jokainen on varmasti toiminut ryhmissä, mutta se on eri asia työskennellä hetki isommassa ryhmässä, kuin työskennellä intensiivisesti kolmen vuoden ajan täysin erilaisten ihmisten kanssa. Sen takia onkin tärkeää, että jokainen ottaisi vastuuta itsestään tiimissä toimimisesta. Heikki Peltola korosti kirjassaan, että hyvien ihmissuhteiden lähtökohtana onkin aito halu ymmärtää toista. Kaikilla on omat mielipiteet, ja mitä enemmän niistä kiistellään niin sitä voimakkaammin omia kantoja puolustellaan. Mutta kun lähtökohtana on se, että haluaa aidosti ymmärtää toista, niin kuuntelemalla, kysymällä ja tulemalla puolitiehen vastaan tulemalla oppii paljon enemmän kuin kiistelemällä.

 

Vuoropuhelu estyy, jos osapuolet eivät suostu kyseenalaistamaan omia oletuksiaan, vaan yrittävät vain jyrätä oman näkökantansa läpi”

 

Ihmiset hahmottavat saman asian usein eri tavalla, mutta mikään niistä ei ole väärä. Kukaan ei voi leimata vääräksi omaa tapaasi hahmottaa asiat, sillä sellaisia me ihmiset vain olemme. Kaikki näkevät asiat eri tavalla mutta se pitää muistaa, että omat näkemyksemme eivät välttämättä ole totuuksia. Kuten Peltola kuvaa kirjassaan: ”Ongelmia syntyy, kun alamme kuvitella että kuvamme todellisuudesta on totta. Näin uskoessamme koemme eri tavalla ajattelevien uhkaavan itseämme ja katsomme asiaksemme puolustaa omaa kantaamme.” Eli täytyisi kuitenkin ymmärtää se, että me usein puolustelemme vain omia oletuksiamme, emme totuuksia. Omaa näkökantaa tulisi opetella tutkimaan uteliaasti, ei vain puolustamaan tiukasti. Kun ymmärrämme sen, niin voimme ottaa oppia toisiltamme ja löytää keskustellen yhteisen näkemyksen.

Näiden seikkojen lisäksi hyvää tiimihenkeä luo aito avoimuus, joka edellyttää sitä, että tiimissä on turvallista olla eri mieltä ilman että ketään loukataan tai vähätellään. Erimielisyyksissäkin on siis osattava tuodat asiat fiksusti esille, ei toista vähätellen tai loukaten.

Muita seikkoja ovat mm. yhteiset haasteet, koetut onnistumiset, rohkaisu ja kannustaminen, tasapuolinen kohtelu, yhdessä nauraminen ja me-mieli.

Itse olen viimeaikoina kokenut, että tiimimme henki ei ole ollut parhaimmillaan. Erimielisyyksiä ja erilaisia näkemyksiä on ollut niin paljon, että kaikilla varmasti aivot hurruttavat aika lailla sen kimpussa, että kuinkahan me saataisiin tiimillemme hyvä ja sopuisa yhteinen linjaus.

Nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita jotka suurilta osin muokkautuvat ajan kuluessa. Mutta osa asioista meidän tiimillämme on juuri nyt käsittelyn alla ja uskon kyllä, että hyvällä keskustelulla pääsemme hyviin tuloksiin!

 

Minän tila on ahdas ja ahdistava. Tila suurenee, kun minästä kasvaa me”

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!