Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Yksilöllistä ja laadukasta

Kirjoitettu 22.11.20
Esseen kirjoittaja: Mia Hyötyläinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Suurin niistä on rakkaus - Kirsti Paakkasen tarina
Kirjan kirjoittaja: Ulla-Maija Paavilainen
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 4. Johtaminen, 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirsti Paakkasen elämänkerta ”Suurin niistä on rakkaus”, jonka on kirjoittanut Ulla-Maija Paavilainen. Kirja oli lukulistallani jo sen julkaisusta alkaen ja nyt sain vihdoin ajan kalenterista sen lukemiselle. Olen kevään ja syksyn ajan vain enemmän ja enemmän kiinnostunut johtamisesta ja sen oppimisesta. Asia mikä etenkin kiinnostaa minua, ovat menestyneet naisjohtajat ja -yrittäjät. Siksi kirja olikin hyvä katsaus yhden Suomen menestyneimmän johtajan elämään ja oppeihin.

Kirsti

Kirstin tyyli tähänkin päivään asti on ollut hyvin mustanpuhuva ja ylellinen. Vaatekaappi on koostunut korkokengistä, turkiksista ja ylellisistä vaatteista. Lapsuudestaan asti hän on ollut business -nainen ja jo lapsesta asti ja on sitä edelleen 91-vuotiaana.

Yksityiselämässään meni naimisiin Jorma Paakkasen kanssa, ja avioliitto kesti kaksitoista vuotta. Lapsia ei Kirstillä ole. Koiranäyttelyistä hänet kuitenkin pystyi bongaamaan, ja afgaanin vinttikoirat olivatkin hänelle kaikki kaikessa. Kirsti arvosti kuitenkin suuresti perheen merkitystä, ja huolehtikin esimerkiksi ystäviensä avioliittojen tilanteista ja myötäeli elämänmuutoksissa.

Kirsti perusti oman mainostoimistonsa Womenan 1969 jota hän johti vuoteen 1990 kunnes myi sen. Lähtönsä jälkeen vuoden asuttuaan Ranskan asunnolla, osti hän vaikeuksissa olevan Armi ja Viljo Ratian perustaman Marimekon vuonna 1991. Päätös oli iso riski, sillä Marimekko ui Amerin jäljiltä viiden miljoonan tappioissa jotka Kirsi sai hoidettavakseen. Mukana hän sai myös pelotellut Marimekon työntekijät, olihan tilanne kuitenkin huono ja työpaikka ei ollut kelläkään enää varma.

Hänen tavoitteenaan Marimekkoa ostaessaan oli rakentaa siitä kansainvälisesti tunnettu brändi kuten Chanel tai Versace. Hän oli todella kilpailuhenkinen ja kunnianhimoinen ja se välittyi kaikesta hänen tekemisestään.

Ura

Luin Ulla-Maija Paavilaisen kommentin kirjan teosta, että ainut asia mikä häntä harmittaa on se ettei ole päässyt Kirstin johdettavaksi. Voin vahvasti samaistua kyseiseen lauseeseen.

Hän antoi työelämässään henkilöstölleen luvan tehdä virheitä ja kannustikin nuoria ”ajattelemaan itse”.

Kirsti vaati itseltään ja henkilöstöltään paljon. Tunteja hän tuskin koskaan on laskenut, vaan hän eli työlleen. Johtamistyylinsä hänellä oli vahvasti tunnepohjalta. Jos hän innostui jostain, hän aidosti innostui jostain ja tunne jyräsi kaiken alleen. Mutta jos hänellä on huono päivä, näkyy se varmasti uloskin päin. Koen että olen myös itse tunnejohtaja. Johdan ympärillä olevia ihmisiä omalla innostuksella ja tunteella, ja olenkin nähnyt siinä suoran vaikutuksen. Jos johtaja ei itse ole innoissaan ja motivoitunut – on todella vaikeaa innostaa ja johtaa ympärillä olevaa tiimiä. Kuitenkin Kirsti myös osoitti negatiiviset tunteensa. Olenkin nyt syksyn aikana pohtinut paljon, että miten löytää tunteiden näyttämisen balanssi. Itsekin näytän negatiiviset tunteeni – välillä hyvinkin voimakkaasti. Ja kannustankin muita näyttämään tunteensa! Silti välillä olisi hyvä pohtia että miten paljon tunteet vaikuttavat muihin ja keskenolevaan dialogiin ja tekemiseen.

 

Kirjassa myös kuvattiin myös ettei kehityskeskusteluita työntekijöiden kanssa juurikaan ollut, vaan Kirsti antoi ennemmin välittömästi suoran palautteen. Myöskään Marimekolla ei juurikaan titteleitä jaettu.  Olemmekin Gravissa puhuneet paljon suoran palautteen annosta, ettei palaute jäisi ainoastaan puolivuosittain oleviin palautetreeneihin. Kiitoksen sanomista olemme harjoitelleet ja itse olen ainakin pyrkinyt antamaan pientäkin positiivista palautetta onnistumisista.

Yksi kirjasta noussut asia mitä hän vaati työntekijöiltään oli vahva työpukeutumisetiketti: töihin ei tultu kollareissa ja tennareissa vaan tummassa bleiserissä. Kirstin mukaan se osoitti oman työnsä arvostamista. Nykypäivänä varmasti kulttuuri on muuttumassa, ja nyt trendinä onkin jopa yhdistellä sporttista tyyliä business -tyyliin. Kirjassa oli Kirsti hyvin itseään kuvannut:
”Itse olen joka aamu töihin lähtiessäni sen näköinen kuin olisin menossa yökerhoon.”

Uskon että meillä kaikilla olisi opittavaa Kirstin tavasta kohdata asiakkaansa. Hän jopa vei asiakassuhteen ”liian pitkälle”, ja tilasi esimerkiksi eräälle asiakkaalleen pihvit kun hänelle tuli nälkä. Hän hoiti selkeästi ihmissuhdetta, eikä ainoastaan asiakkaan asioita. Toimisto Womenalla oli esimerkiksi todella tyylikäs ja kuohuvaa tarjottiin asiakkaille heti heidän tullessaan toimistolle. Hedelmät olivat aina aseteltu hedelmäkoriin ja asiakas koitettiin tuntemaan itsensä todella erityiseksi tullessaan toimistolle. Marimekon tyyli yksilöllistä ja laadukasta – kuten kirsin tapa kohdata ihmiset.

Olen itse nyt kuluneet kesän ja syksyn aikana keskittyä syvän asiakassuhteen luomiseen. Olenkin omaksunut Kirstin opit, että ihmissuhdetta tulee hoitaa, eikä ainoastaan asiakkaan asioita. Toki nekin ovat tärkeitä, mutta on hyvä pienillä eleillä osoittaa kunnioitusta ja mielenkiintoa toista ihmistä kohtaan. Olen esimerkiksi huomannut, että harrastuksista jutteleminen on tuonut yhteisiä kosketuspisteitä asiakkaiden ja meidän välille. Tottahan se toki on, että toisesta ihmisestä on helpompi pitää jos löytyy jotain yhteisiä asioita.

 

Päätökset

Kirsti otti riskejä ja oli luova. Mutta ilman riskejä, ei hän olisi päässyt siihen pisteeseen mihin hän on tullut. Onkin kuvattu, että Marimekon kuudesta menestystekijästä kuudes oli Kirsti. Ilman hänen vahvaa uskoaan tulevasta, ei olisi Marimekkoa nostettu kuopasta. Muita Marimekon menestystekijöitä onkin syntynyt vahva brändi, selkeä tuotekonsepti, ajan hengessä elävä liikeidea, liiketoiminnan joustavuus ja erityisesti luovuuteen kannustava yrityskulttuuri.

Kirjassakin kerrottiin että aina Kirsin päätöksissä ei ollut järkeä.

Hänellä on kuitenkin ollut ympärillään ihmisiä, joihin hän on siten tukeutunut riskejä tehdessään. Esimerkiksi Marimekkoa ostaessaan hän oli puhunut ajatuksistaan ensin siskon tytölleen Reginalle ja myydessään Marimekkoa Mika Ihamuotilalle hän oli jo aiemmin puhunut ajatuksistaan tärkeille ystävilleen.

Voin hyvin samaistua että kaikissa päätöksissä mitä tässä nyt vuoden aikana on tehty, ei aina ole ollut järkeä. Mutta myös koen että ilman riskejä, en olisi oppinut niin paljoa. Esimerkiksi Tiimi2020 oli suuri riski, missä oli myös suuret mahdollisuudet. Vaikka tapahtuma loppui miten loppuikaan, koen oppineeni siitä äärettömän paljon. Ja se että pääsin tekemään jotain niin siistiä, mun unelmaa antoi itselleni voimaa että ”mähän pystyn vaikka mihin!”. Ja sitäkään en olisi voinut tehdä ilman ympärillä olevia ihmisiä ja lähipiirin tukea.

 

Luopuminen

Päätös luopua Womenasta oli erittäin kipeä Kirstille. Hän ei halunnut puhua asiasta enää, eikä käynyt lähtemisensä jälkeen Womenassa enää. Marimekosta lähteminen on varmasti ollut vielä vaikeampi ja herkempi. Kirsti kävi vielä pyörähtämässä Marimekon johdossa lähdön jälkeen mutta ei jäänyt esimerkiksi tarjottuun luovan johtajan rooliin. Kuitenkin hän on jäänyt ikoniseksi Marimekon keulakuvaksi.

Olen itse pienessä mielessäni jo ajatellut Tiimiakatemian loppumista. Pitäisi elää tässä ja nyt, mutta olen aina ollut hieman etukäteen stressaaja. Olemme tiimin kanssa puhuneet, että vaikka osuuskunta varmasti jossain määrin puretaankin tai yhtiömuoto vaihtuu – säilyy tiimi kuitenkin. Olen itse niin herkkä, että ajatuskin vuoden päästä herkistää jo nyt.

 

Lopuksi

Kirstin kirja oli todella hyvä yleiskuvan antava teos yhden Suomen menestyneimmän business -naisen elämästä sekä yhden kansainvälisesti tunnetuimman brändin Marimekon vaiherikkaasta historiasta. Elämänkerroista reflektion kirjoittaminen on haastavaa, oppeja ja tietoa piti osata lukea hieman rivien välistä.

Kirstin tavoite luoda Marimekosta yksi tunnetuimpia brändejä maailmalla on toteutunut, onhan kivijalkaliikkeitä nyt jo ympäri maapalloa. Kirjassakin kuvattiin, että esimerkiksi Sinkkuelämää -sarjassa on nähnyt Marimekon kuoseja ja vaatteita.

 

”Kaikki on elämässä pitänyt itse todistaa. Jos ei muuta, niin kiivetä vaikka korkokengillä puuhun. Jos haluaa onnistua, niin pitää rakastaa sitä, mitä tekee”– Kirsti Paakkanen.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!