Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Yrittäjän Taivas + Helvetti vol. 3

Kirjoitettu 24.10.16
Esseen kirjoittaja: Jenni Väisänen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Yrittäjän Taivas + Helvetti vol. 3
Kirjan kirjoittaja: Karo Hämäläinen
Kategoriat: 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jyväskylän ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö. Tiimiakatemia. Yrittäjän taivaltani on takana nyt yksi vuosi, kaksi kuukautta ja 21 päivää. Antoisia ovat olleet tämä yksi vuosi, kaksi kuukautta ja 21 päivää. Mainittakoon kuitenkin, että kokonaista yhdeksän kuukautta ja 7 päivää tuosta ajasta vietin vielä suurimman osan ajastani liiketalouden perusopintojen parissa Rajakadulla. Mutta ehti siinä ohella vähän yrittääkin: myytiin raketteja ja sponsoripaketteja. Heiluttiin apinana ja oravana, ja myytiin gelatoa ihan soikeana. Pistettiin pystyyn myös yksi pop uppi, jonka tulos oli kylläkin täysi floppi.

Sanoisinko, että tässähän on päässyt oikein yrittämisen makuun. Vuorokauden 24 tuntia ei aina tunnu oikein riittävän. Siitä, mitä opintotuesta jää käteen, uppoaa puolet kahviin. Toiset puolet tulitikkuihin, joita saa aina aamuisin viritellä silmiin. Rahaa kilahteli kirstuun ensimmäisenä vuotena hieman heikohkonlaisesti, mutta epäonnistumisten saldossa ollaan oltu aika vahvoilla! Sanotaanko näin, että vastoinkäymisiä on riittänyt.

Jollakin tapaa helpotti, kun luin yrittäjien tarinoita Karo Hämäläisen toimittamasta teoksesta ”Yrittäjän taivas + helvetti osa 3 Riko Rajasi”. Vastoinkäymiset ja epäonnistumiset tuntuu olevan osa tätä ”yrittämisen pakettia”, jota meille myydään. Niitä tuntuu riittävän muillakin. Oikeastaan kaikilla. Niistä huolimatta pitäisi vain jaksaa jatkaa. Se joka jatkaa, voittaa. Sillä yrittäminen palkitaan.

Minna Parikka kertoo tarinassaan, että ymmärsi vasta suurissa vaikeuksissa tiiminsä tärkeyden. Hän sanoo, että ympärillä täytyy olla sellaiset ihmiset, että voi innostaa toinen toisiaan. Tiimin tärkeyden olen ymmärtänyt tämän tiimiyrittäjän alkutaipaleen aikana myös itsekin. Ympärille todellakin tarvitsee innostavia ihmisiä jaksaakseen. Ja sellaisia, jotka tukevat. Hyvien tyyppien kanssa on varaa epäonnistua.

Tähänastiset projektimme ovat olleet minulle lähes kaikki oppimisprojekteja. Rahaa niistä ei juuri toistaiseksi ole tullut, mutta oppien määrää en voi väheksyä.  Lukiessani Yrittäjän taivas + helvettiä yrittäjien tarinoista kumpuava innostus sitä omaa juttua kohtaan herätti minut miettimään. Ymmärrän, että aluksi on tehtävä sellaista projektia, mitä on saatavilla. Yrityksen pyörittäminen vaatii rahaa, joten oppimisprojektien lisäksi on oltava niitä lypsylehmä projektejakin. Mutta palo löytää se Minun juttuni, on koko ajan suurempi ja suurempi. Kirjan tarinoista voi ymmärtää, että se ”oma juttu” muotoutuu ajan kanssa, erehdyksien ja kokeilujen kautta. Yrittäjän arki on selvästikin itsensä etsimistä, oman paikkansa hakemista ja löytämistä. Kimmo Laiho toteaa seuraavaa omassa tarinassaan: ”Olen löytänyt sellaiset jutut, joiden tekemisessä koen täyttymystä ja intohimoa”. Minun matkani kohti näitä Kimmo Laihonkin löytämiä juttuja on vihdoin alkanut. Juttuja, jotka koskettavat juuri minua. Joista juuri minun intohimoni täyttyy.

Maria Severina muistelee yrittäjäuraansa edeltäneitä opiskeluaikoja ja toteaa kirjassa: ”Täytyy nauttia siitä, mikä on sillä hetkellä. Täytyy elää sen hetkistä elämää, ei tulevaa.” Minä olen yrittäjä tässä ja nyt. Tämän haluaisin osata pitää kirkkaana mielessäni koko yrittäjätaipaleeni ajan. Vaikka kuljen koko ajan kohti unelmiani, niin en haluaisi nähdä niitä päämääränäni. Sillä itse matkanteko on se juttu. Kimmo Laiho toteaa omassa tarinassaan, että puurtaminen puuttuu, palkinto on työssä. Maali todellakin liikkuu koko ajan.

Yrittäminen on rohkeutta tehdä päätöksiä.  Päivikki Palosaari, ”Levin ruhtinatar” muistuttaakin, että on tärkeää tehdä päätöksiä. Jos huomaa tehneensä väärän päätöksen, sen voi aina korjata ja tehdä uuden päätöksen. Hän päättää oman tarinansa Yrittäjän taivas + helvetti kirjassa upeasti toteamalla seuraavaa: ”Jos rahan tuhlaa, sen voi tehdä uusiksi, mutta jos aikaa jahkaa, se on jo mennyt.” Yrittäminen todellakin on rohkeutta, tuumasta toimeen tarttumista. Rohkeutta olen tämän taipaleen aikana jo itsestäni löytänyt uusissa määrin, mutta toivon sen kasvun jatkuvan vielä räjähdysmäisesti. Siinä piilee mielestäni yrittämisen perimmäinen salaisuus.

”Tyttösoturi” Kaisa Jaakkola ei ole ainoa, joka tunnustaa yrittämisen perustuvan intuitiivisiin päätöksiin. Hän sanoo, että siinä vaiheessa kun tunne jostakin muutoksesta tulee riittävän vahvana, hänen on lähes mahdotonta järkeillä itseään siitä ulos. Minna Parikka puolestaan kertoo, että intuitio on harjaantunut vuosien varrella. Omaa vaistoa täytyy vain uskaltaa seurata ja vaisto kehittyy kokemuksesta.  Intuitio ja rohkeus kävelevät käsi kädessä.

Yrittäjien tarinat eivät todellakaan ole kaikki helppoa luettavaa. Moni on käynyt läpi yrittäjätaipaleensa aikana kipeitä elämänvaiheita ja –tapahtumia. Kaisa Jaakkola muistuttaa lukijaansa myös siitä tosiasiasta, että yrittäjyys on toisaalta suonsilmäke, johon voi uppoutua niin, että kaikki muu ympäriltä häviää. Vaikka yrittäminen vaatiikin itsensä likoon laittamista, on muistettava, ettei saa laiminlyödä itseään. Jaakkola puhuu kokemuksen kautta sanoessaan, että vaikka olisi kuinka kestävä ihminen, jossain vaiheessa katkeamispiste tulee jokaisella vastaan. Omasta hyvinvoinnista on huolehdittava.

Meistä ihmisistä on moneksi. Toiset stressaavat kaikesta mahdollisesta, toiset taas eivät tunnu edes tietävän mitä stressi on. Minut on liimattu pikaliimalla ensimmäiseen ryhmään. Perfektionistina haluan luonnollisesti suoriutua kaikesta vähintäänkin hyvin, ellen jopa erinomaisesti. Viime syksy oli täysipäiväistä tasapainoilua koulutehtävien ja tiimiyrittäjyyden välillä. Opintojen ulkopuolisissa töissäkin yritin käydä, jottei olisi tarvinnut elää pelkällä pyhällä hengellä. Lisätunneista vuorokauteen olisi maksanut lähes mitä tahansa. Aikaa nitisti ensimmäisenä vapaa-ajasta, seuraavaksi yöunista. Viime syksy menikin osaltaan taistellessani terveyteni kanssa. Muun muassa Jaakkolan tarina herätti pohtimaan jälleen kerran omaa hyvinvointiani ja sen tärkeyttä. Nautin paineen alla toimimisesta, sillä silloin tiedän olevani tehokkaimmillani. Mutta en saa mennä liian pitkälle. Minun on kuunneltava ja arvostettava kehoani enemmän.

Mitä voin näin lopuksi sanoa tietäväni yrittäjyydestä, niin en vielä paljoakaan. Sen tiedän, että se on kovaa työtä. Se on innostumista. Se on intohimoa. Se on mukana olemista jokaista solua myöten. Se on heittäytymistä. Se on riskien ottamista. Se on rohkeutta. Se on intuition seuraamista. Se on kokeilemista. Se on jatkuvaa oppimista. Se on itsensä kuuntelemista. Pääasia siinä lienee kuitenkin, että tekee.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!