Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Yrittäjän Taivas + Helvetti vol.3

Kirjoitettu 18.05.16
Esseen kirjoittaja: Anders Bertlin
Kirjapisteet: 1
Kirja: Yrittäjän Taivas + Helvetti vol.3
Kirjan kirjoittaja: Karo Hämäläinen
Kategoriat: 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Yrittäjän Taivas + Helvetti vol.3

Karo Hämäläinen

On viimeisen esseen aika ja näin ollen myös kiitoksen aika. Muistan kuin eilisen päivän Jussi Gallan sanat lavalta akatemian ensimmäisenä päivänä: niin paljon kuin annat, niin paljon myös saat Tiimiakatemialta. Vaikka aluksi nämä sanat ärsyttivät minua, ne osoittautuivat todeksi.

Sattumalla on myös paljon osuutta akatemialla, kuten elämässä yleensäkkin. Se, että minut valittiin Dynaamiaan oli minulle tärkeä asia. Dynaamiassa on aina ollut tekemisen meininki ja tekeminen on se mikä minua viehättää. Alusta asti rahan tekemisellä on ollut tärkeä sija Dynaamiassa ja se on helpottanut ainakin minua taloudellisesti todella paljon. Ei tarvinnut ottaa opintolainaa eikä kärvistellä vaan sai rauhassa keskittyä tärkeämpiin asioihin, kun talousasioihin ei mennyt energiaa eikä fokusta. Paljon varmasti kertoo sekin, että Dynaamialla ei koskaan ole ollut kassakriisiä, mikä on minun mielestäni vaan positiivinen asia. Kiitos Dynaamialle, että mahdollistitte kaiken.

Kiitokset myös Essille. Haastoit minua loppuun asti, etkä päästänyt minua helpolla. Paljon ihmisiä olen saanut puhuttua ympäri ja ämpäri mutta en sinua. Pidit tiukasti kiinni omista mielipiteistäsi ja se lisäsi minun arvostustani sinua kohtaan. Vinkkasit asiakkaita silloin, kun oli niille tarvetta ja valmensit, kun oli projekteissa ongelmia. Osaat myös antaa siimaa silloin, kun ihminen tarvitsee siimaa.

Niille jotka miettivät, onko akatemia heidän paikkansa ja ehkä ajatuksessa käy lopettaminen, voin sanoa, että tiedän mitä teistä tuntuu. Silloin on hyvä olla ihmisiä ympärillä jotka tukevat sinua. Tässä siitä hyvä esimerkki: olin miettinyt lopettamista ja kirjoittanut siitä esseeseen. Seuraavana päivänä Saarisen Aleksi tuli sanomaan sanat, joita en koskaan unohda: Anttu, ei sinun tarvitse miettiä lopettamista, koska minä olen puheenjohtaja ja minä en yksinkertaisesti suostu poistamaan sinun nimeäsi osuuskunnan listalta. Iso kiitos siitä Saarisen Aleksille. Ja todennäköisesti jos mietit lopettamista, sinussa on alkanut tapahtua muutoksia. Jotain on käynnissä ja se pelottaa. Annatko pelolle vallan vai otatko pelosta niskalenkin? Itse suosittelen voittamaan pelkoja.

Onko akatemia sitten ollut yhtä ruusuilla tanssimista? Ei todellakaan! Paljon unettomia öitä ja ihmeellisiä tunteita. Se mitä voit akatemialta saada on uudenlainen tyyliä oppia asioita, henkistä kasvua sekä laaja osaaminen niin B to B kuin B to C kaupasta. Mutta kun kaikki on vaan sinusta itsestäsi kiinni, käyt läpi aikamoisen myllerryksen. Näihin kun vielä lisää sen, että mahdollisesti sinun omasta elämästäsi löytyy läpikäytäviä asioita, soppa on valmis. Mutta kaikesta selviää, kun vaan antaa mahdollisuuden ja aikaa ja hyväksyy sen, että akatemialla ei välttämättä ole aina helppoa.

En ala tässä esseessä käymään erikseen omaa polkuani läpi, koska jokaisen polku akatemialla on erilainen. Pääasia on, että reflektoi niitä asioita, joita on oppinut matkan varrelta. Jos vain on mahdollista, suosittelen kirjaamaan opintoja aina kuukauden lopussa. Jos se ei ole mahdollista, tee ainakin reflektio siitä, mitä olet oppinut kuukauden aikana. Minulta meni aika paljon oppeja ja koppeja viime vuonna ohi vain sen takia, että reflektoin vain lukukauden lopussa. Puolen vuoden tekemisiä on vaikea reflektoida.

Miten sitten tästä eteenpäin? Seuraavana työn alla on kohta huhtikuun opinnot, JTC:n sertifiointi, Tutkimus ja kehittämismenetelmät -kurssin loppuun saattaminen sekä kesäkuun alussa aloitan opinnäytetyön. Toukokuun aikana suljetaan myös sekä Jyväskylän että Espoon huonekalutoimipisteet, joten hommaa kyllä riittää. Syksyllä pitää sitten alkaa miettiä, mitähän sitä isona tekisi! Kirjasta voisi poimia Veikko Lesosen sanat tähän kohtaan:

”Vaimo sanoo, että lopeta jo, mutta koko ajan pitää olla jotain projektia käynnissä.”

Vaikka en paljon lainaa kirjaa tässä esseessä, on pakko lainata Khuonge Leetä, koska hänellä oli aika lähelle samoja ongelmia kun meilläkin:

”Kun jouduin rekrytoimaan uuden työntekijän, huomasin, kuinka vaikea ja tärkeä tämän kokoisen firman on löytää henkilö, johon voi luottaa ja joka selviytyy hyvin työtehtävistään. Matkalla tapahtui paljon virherekrytointeja. Hommia ei hoidettu, työntekijöitä ei välttämättä kiinnostanut firman tulevaisuus. He eivät tuntuneet ymmärtävän, että heidän työpaikkansa oli kiinni siitä.”

Kiva oli lukea, että jollakin muillakin on samoja ongelmia. Ei onnistuttu koskaan saamaan MP siihen malliin, että sinne olisi kuka tahansa voinut ”vaan” tulla töihin ja kello 18.00 hanskat voikin jo pudottaa. Meidän työntekijältämme olisi vaadittu todella paljon yrittäjähenkeä ja niitä henkilöitä on markkinoilla vähän vapaana tällä hetkellä. Rekrytointi onkin pienen yrityksen haastavimpia asioita, koska työntekijän pitäisi pystyä olemaan erittäin monipuolinen.

Kaisa Jaakkolan kanssa meitä yhdistää seuraava asia:

”Kirjoittaminen on aina ollut keino tarkastella omia tunteita, jäsentää tietoa ja purkaa sisintä.”

Yksi ero pelkästään. Tai yhden sanan ero ”aina”. Muistan hyvin kuinka vaikeaa kirjojen lukeminen oli akatemian alussa. Olen äidinkieleltäni ruotsinkielinen enkä ollut käytännössä lukenut mitään kymmeneen vuoteen. Niistä lähtökohdista lähdimme liikkeelle. Ei lukeminen nykyäänkään ole nopeata mutta se sujuu helposti. Kirjat ovat antaneet minulle laajemman näkökulman asioihin sekä laittaneet minut miettimään elämän kulkua.

Tuli kirjoista mieleen, että akatemian alussa projektit, pelot ja kaiken maailman ajatukset tulivat mieleen yöllä. Yöllä kaikki asiat näyttävät synkältä. Valvoin paljon miettiessäni, miten ratkaisen eri ongelmia eri projekteissa. Maalasin öisin uhkakuvia siitä, mitä voi käydä. Nykyään nukun suhteellisen hyvin tai jos nukun huonosti, se ei johdu siitä, että olen miettinyt yöllä asioita. Reflektointi, puhuminen ja esseiden kirjoittaminen ovat auttanut minut purkamaan asioita päiväsaikaan. Tästä olen akatemialle todella kiitollinen.

Lopuksi on vielä erikseen kiitettävä Samulia ja Iiroa ja tehdään se Kaisa Jaakkolan sanojen avulla. Näin meillä on homma toiminut:

”Yrittäjyyden ei tarvitse olla sitä, että kaiken tekee itse. Kun ympärillä on oikeat ihmiset, jotka tekevät isolla sydämellä ja intohimolla, vastuuta voi jakaa valtavan paljon. Siihen harhaan ei saa mennä, että kaikki olisi itsestään kiinni.”

Tässäkin suhteessa akatemia on mieletön paikka. Eihän MP:tä olisi koskaan tehty, jos yksin olisin joutunut sitä tekemään. Yhdessä tekeminen jakaa työkuormaa ja pelkoa sekä antaa enemmän näkemyksiä asioihin ja siihen, miten niitä kannattaa tehdä. Kiitos siitä Samulille ja Iirolle!

Lopuksi tässä haikeuden keskellä haluan vielä sanoa kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana tässä matkassa ja ennen kaikkea kiitos Tiimiakatemialle!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!