Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Yrittäjien tarinoita, kohti taivasta.

Kirjoitettu 28.01.16
Esseen kirjoittaja: Aleksi Halsas
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas + Helvetti vol 2
Kirjan kirjoittaja: Karo Hämäläinen, Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 3. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Inpiraatiota ja uskoa oman matkan luomiseen. Näillä mietteillä lähdin kirjaa lukemaan, tai oikeastaan nappasin sen vain illalla sängyllä makoillessani käteeni ja aloin lukemaan. Tunti jos toinenkin vierähti ja aamulla totesin, että voisi kai loputkin tarinat lukea. Kirja yllätti mukaansa tempaavuudellaan ja helppo lukuisuudellaan. Suurin osa tarinoista oli minulle täysin tuntemattomia ja vaikka esimerkiksi Jalkasen Lassen olen tavannutkin, niin kyllä kirja avasi hänestä paljon uusia puolia, joista en ollut kuullutkaan. Lassen tarina sai minut kiinnostumaan jopa siinä määrin, että pohdin olisiko Lassesta mentorikseni.

Kirjasta jäi itselleni päällimmäisenä mieleen Mika Anttosen ST1- tarina, nuoren Riku Korhosen tarina videopelibisneksestä ja William Wolframin DealDash. ST1 tarinassa kiehtoi ihan puhtaasti sen suuruus. Ei puhuttu kymppitonneista tai edes sadoista tonneista, puhuttiin kymmenistä ja sadoista miljoonista, järkyttävän suurista rahallisista riskeistä. Myös Anttosen näkemykset bisneksen ulkopuolellakin osuivat ja upposivat. Suomessa on kaikki vähän liian hyvin siinä mielessä, että ihmisten työmoraali on kärsinyt. Akatemialla puuhastellaan opintotukien avulla ja tätä ennen ollaan oltu 12 vuotta koulussa valtion piikkiin. Vaikka akatemian jälkeen ei mitään kiinnostavaa työtä löytyisikään, niin valtio kustantaa elämisesi, terveyden huoltosi ja muun vastaavan. Miksi tässä enää tehdä töitä, kun verotus syö kuitenkin suuren siivun tuloista. Tällä menolla hyvinvointivaltio ajetaan alas pikavauhtia, mikä nyt ei välttämättä edes ole huono asia, kun ei ihmisiä tunnu kiinnostavan ponnistella. Katsotaan Netflixiä ja iloitaan muiden rahoilla kustannetusta koulutuksesta ja asumisesta. Samalla itketään, kun taloustilanne on niin huono ja ei ole töitä ja on huonot palkat, mutta kilpailukykyäkään ei ole ja lässynlässyn. Onneksi mediaa ei ole pakko seurata.

Riku Korhosen tarina taas kiehtoi lähinnä kaverin iän takia, nuori poika tekee vaihtokaupalla rahaa perinteiseen tyyliin. Tulee ihan Runescape ajat mieleen. William Wolfram oli kuitenkin tarinoissa omassa luokassaan. Minua pari vuotta vanhempi kaveri, joka on rakentanut bisneksen lähes tyhjästä. Hänen Dealdash palvelunsa liikevaihto oli kirjan kirjoitushetkellä 43 miljoonaa, että ei ihan pikku rahoista puhuttu. Toki tarinasta tekee entistä kiehtovamman se, kuinka mahtvat verkostot kaverilla on ikäisekseen. Mentorointia Richard Bransonilta ja muilta vastaavilta vastaanottanut kaveri on ehtinyt tehdä jos jonkinlaista nuoresta iästään huolimatta. Kun Dealdashin asiakkaiden toiminnassa ihmetytti, jokin niin ei muuta kun puhelin käteen ja itse soittelemaan asiakkaita lävitse. Tai kun peräkammarin nörtti kehittää ohjelmiston, joka käyttää palvelun reikiä hyväkseen ja uhkaa kaataa koko Dealdash palvelun perustoineen päivineen, niin kutsutaan kaveri pitsalle, eikä suinkaan lähdetä tappelemaan oikeudessa. Lopputuloksena kaveri palkataan yritykseen ja perustetaan uusi toimisto hänen kotikaupunkiinsa ja tehdään hänen tiedostaan ylivertainen kilpailuvaltti yritykselle. Siinä on kyllä kaverilla asennetta, on toki kaveri aika menestyksekkäästä perheestäkin, eli on syytä olettaa, että vanhemmilta on tiettyjä ajatusmalleja tullut. Ei siinä, että se yhtään vähentäisi kaverin saavutusten arvoa.

Kirjaa lukiessani tuli pohdittua melkoisesti omaa suunnitelmaa ja välisteppien luomista kohti omaa unelmaa. Toki tätä on tullut mietittyä jo ennen kirjan lukemista, mutta ehkä jonkinlaista rohkeutta kirja tähänkin touhuun taas antoi. Akatemialla jäljellä olevat vajaat 2 vuotta ovat minulle todella tärkeää aikaa. 2 vuoden kuluttua, minulla täytyy olla bisnes sellaisella mallilla, että voin elättää sillä itseni ja pystyn rahoittamaan opiskeluni muun muassa Chek Institutessa. Tavoitteena tämä ei ole vielä kuitenkaan mielestäni riittävän selkeä, joskaan unelmanikin vaatii vielä hieman hiomista ja kirkastamista. Pakolliset opinnot ovat se asia, joka täytyy nyt ainakin hoitaa alta pois roikkumasta, jotta niistä ei tarvitse enää huolehtia. Ruotsin ja Enkun käyn ainakin tänä keväänä ja oparinkin vähintäänkin aloitan. Opariin liittyen olen nyt pohtinut, että voisin tehdä oparin muodossa taustatyötä nettivalmennukseen. Voisin oparia tehdessä kasata samalla nettivalmennus konseptia kasaan ja luoda sitten ainakin ensimmäisen version konseptista. En todellakaan halua myydä kuraa ja haluan pitää laatukriteerit korkealla, joten tuskin ainakaan ensimmäistä versiota laitan levitykseen, ainakaan maksullisena, ehkä sitten ilmaisena. Blogit ja nettivalmennus ovat varmasti niitä ensimmäisiä steppejä kohti unelmaani, kouluttautumisen ja opiskelun lisäksi. Ja täytyyhän tuota rahaakin alkaa jostain tekemään.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!