Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Yrittäjyyden myytinmurtajat

Kirjoitettu 31.05.17
Esseen kirjoittaja: Aleksi Iittainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Yrittäjyyden myytinmurtajat
Kirjan kirjoittaja: Mikko Kuitunen & Johanna Pystynen
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Vincit on tamperelainen uudentyyppinen asiantuntijayritys. Heidän menestyksensä salaisuus piilee yksinkertaisuudessaan siinä, että he luottavat yksilöihin. Heillä jokainen yksilö tulee lähtökohtaisesti töihin tehdäkseen parhaansa ja häneen luotetaan siinä määrin, että yrityksen kaikki tieto on yleisessä jaossa. Tämän johdosta työntekijät voivat tehdä parempia päätöksiä, sillä heillä on tieto, mitä yrityksen joka tasolla tapahtuu. Jokaisella työntekijällä on myös yrityksen pankkikortti, jolla voi tehdä tarvittavia hankintoja projekteja varten. Työyhteisön viihtyvyyttä pidetään yllä kuukausittaisella nuijalla, jonka haltija saa tehdä minkä tahansa päätöksen toimiston viihtyvyyden parantamiseksi. Vincitillä toimitusjohtaja on kuin valmentaja, hän fasilitoi ja organisoi, jotta tiimit voivat keskittyä työntekoon.

Vincitin tarina oli erittäin kiehtova myös siksi, että heidän rekrytointinsa tehdään todella tarkkaan. Tämän johdosta yritykseen saadaan ihmisiä, joiden kautta yrityksen kulttuuri pysyy hyvänä. Yksi kekseliäs keino tähän on kahden kuukauden palkan saaminen, mikäli työpaikka ei miellytä hakijaa, tai mikäli hänen päällimmäinen motivaattori on helppo raha.

Löysin kirjassa paljon samankaltaisuuksia Vincitin ”uuden” työorganisaatiomallin ja Tiimiakatemian välillä. Molemmissa organisaatioissa ei ole johtajia ja jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa. Toivoisin toisaalta valmentajilta vielä avoimempaa viestintää myös meille tiimiyrittäjille päin. Molemmilla toimijoilla tilat ovat joustavat, eikä johtajat pönötä isoissa kulmahuoneissaan. Molemmissa paikoissa myös työntekijät/opiskelijat saavat itse valita mitä tekevät! Tämä on ennenkuulumatonta, niin työ-, kuin opiskeluelämässä. Tätä mahdollisuutta kaikki akatemialla eivät tunnu ymmärtävän juurikaan. Kun on mahdollista tehdä mitä vain, se äkkiä lamaannuttaa ja ahdistaa, kun kukaan ei olekaan kertomassa mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Minulle itsellenikin tämä ajatus tuntui alkuun erikoiselta. Aina ennen joku muu oli kertonut minulle mitä pitää tehdä, missä pitää olla ja mitä pitää ajatella. Nyt kaikki onkin itsestäni kiinni ja alan pikkuhiljaa itsekin tajuamaan, kuinka hienosta paikasta onkaan kyse.

Usein kun puhun ulkomaalaisille tai akatemian ulkopuolisille akatemiasta, tajuan samalla itse kuinka erilainen ja huikea mahdollisuus ja paikka se on. Akatemian arjessa tämä ajatus tuntuu usein unohtuvan ja hukkuvan tiimin ongelmien tai muun säädön taakse. Asiakaskäynnit ovat myös erinomainen paikka muistuttaa itseä siitä, kuinka hieno mahdollisuus minulla on käytettävissä. Kaikki ovet ovat avoinna, mahdollisuuksia joka puolella, suhteiden luonti helpompaa kuin koskaan ja osaavia tiimiyrittäjiä, jotka ovat valmiita auttamaan ongelmissani.

Eräs pointti joka, herätti minut ajattelemaan kirjassa, oli työntekijälähettiläät. He ovat työntekijöitä, jotka viestivät yrityksen sanomaa ja arvoja kaikessa toiminnassaan, jopa vapaa-ajalla. Heidän arvonsa yritykselle on todella korkea. Tiimiakatemialla useat meistä ovat opinahjomme työntekijälähettiläitä. Hyvät tyypit kasvattavat organisaation mainetta paremmin kuin mitkään mainokset, jonka johdosta sanonkin, että Tiimiakatemian brändinä tulisi vielä aktiivisemmin saada ja sitouttaa brändilähettiläitä opiskelijoista. En näkisi mahdottomana, että tästä hommasta voisi maksaa jopa palkkaa!

Johtamista on monenlaista, mutta lopulta kaikki johtaminen on esimerkillä johtamista. Jos haluat jotain tehtävän, tee se ensin itse! Tämän jälkeen myös muiden on helpompi toimia ja uskoa yrityksen toimintatapoihin ja arvoihin. Tämä oli taas hyvä esimerkki johtamisen taidoista. On lopulta ihan sama, kuinka hyvä olet johtamaan, mutta jos et ole itse valmis likaamaan käsiäsi, välittyy se muille työntekijöille välinpitämättömyytenä ja vaikutat olevan muiden yläpuolella. Juuri tätä ainakin Vincitin johtajuudessa halutaan välttää! Omassa johtamisessani olen mielestäni onnistunut tässä melko hyvin, mutta aina on parantamisen varaa. Olen kuitenkin huomannut, että monissa tiimeissä tiimiliidereilläkin kirjapisteet jäävät roikkumaan, joka aiheuttaa sen, että heidän auktoriteettinsa kirjapisteasioissa katoaa. Toki motivaation tulisi lähteä yksilöistä, mutta pieni ulkoinen paine välillä tekisi ihan hyvää aina välillä.

Vincitillä työntekijät saavat itse päättää, mitkä projektit toteutetaan. Tämä estää heitä joutumasta tekemään projekteja, jotka eivät innosta tai kiinnosta heitä. Näin pidetään hyvää työilmapiiriä yllä, ei pakoteta työntekijöitä tekemään asioita, jotka heitä ei kiinnosta tai motivoi. Sama meillä toimii Tiimiakatemialla. Jokainen saa itse valita projektinsa. Kaiken tekemisen pitäisi näin ajatellen olla mielekästä ja kiinnostavaa. Mikäli tekemistä ei ole tai liikettä ei tapahdu, on tiimillä kuitenkin oikeus alkaa vaatia asioita tapahtuviksi.
Kirjasta nousee myös hyvä pointti vaikeista ja tuottamattomista asiakkaista. Miksi heitä pitää roikottaa mukana? Yrittäjällä on oikeus valita asiakkaansa, ja mikäli asiakas tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä, on se hyvä heittää kokonaan pois. Mieleeni hiipii ajatus täysin lypsylehmättömästä elämästä, jossa kaikki toiminta rahoitetaan unelmaprojektein. Mitä jos Globaattorilla ei olisi tarracasea? Tai Wireellä JYPpiä? Ahdistaisiko tilanne tiimejä, vai antaisiko enemmän tilaa yksilöiden omille projekteille ja unelmille? Ahdistaisiko yksilöitä, kun homma olisikin oikeasti itsestä kiinni? Ei olisikaan turvaverkkoa, jonka varaan voi pudota, vaan tulisi työstää projekteja ja hankkia uusia asiakkaita! En sano, että nämä sulkevat toisiaan pois, tai että näin olisi, mutta heitän vain ajatuksen ilmoille.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!