Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Yrittäjyydestä ja vähän muuta

Kirjoitettu 19.02.16
Esseen kirjoittaja: Sanni Oranen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas+Helvetti
Kirjan kirjoittaja: Karo Hämäläinen ja Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 9.03. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Taivas miten rohkeita ihmisiä taas. Tämä kirja, ja tämän kirjan ihmiset ovat inspiroivaa lukuseuraa.

 

Olen tällä hetkellä Budapestissä tavallaan apuvalmentajana tiimiakatemialla. Täällä tiimiakatemia on vielä aika uusi juttu, joten homma on vielä todella alulla. Harmittaa hieman, että tulimme ikään kuin puoli vuotta myöhässä tänne. Nykyiset kaksi tiimiä ovat aloittaneet siis syksyllä, ja jäljellä on enää vuosi. Toinen tiimeistä ei ole perustanut osuuskuntaa, eikä heillä ole edes nimeä. Ei tiimiakatemialla voi oppia ilman tiimiä ja tiimiyritystä, sehän on koko homman juju. Olemme yrittäneet puskea tätä nimetöntä tiimiä perustamaan osuuskunnan, mutta heillä löytyy pitkä liuta syitä, miksi he eivät halua tehdä sitä. “Kallista”, “Ei ole enää kuin vajaa vuosi aikaa”, “Ollaan pärjätty tähänkin asti” ja vielä vaikka mitä. Tällä hetkellä he siis keräävät kaikki rahat yhden henkilön pankkitilille ja toimivat toisen tiimin nimissä.

Tämä on suorastaan sääli, sillä näen monia yksittäisiä henkilöitä, joille tiimiakatemian malli oppia sopisi. Tiedän, että he olisivat motivoituneita siihen. Tässä tilanteessa tiimin puute hankaloittaa asioita. Tämä joukko ihmisiä treenaavat yhdessä kaksi kertaa viikossa, ja muodostavat pienempiä projektiryhmiä. Heillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista omaa tiimikulttuuria tai yhteisiä säveliä. Heillä ei ole johtoryhmää, dialogia, ei oikein mitään perusasioita.

 

Miksi puhun tästä? Koska suurin ongelma heillä on tällä hetkellä pelko ja pessimismi. Tiimissä on muutamia vahvoja persoonia, jotka tuovat esiin vain epäonnistumisia, ajaa alas optimistisia mielipiteitä, eikä usko tähän juttuun, sillä aina löytyy tekosyy kaikkeen. He saavat muutkin pelkäämään ja varomaan.

Taivas + helvetti on täynnä rohkeita tekoja ja tarinoita. Kirjaa lukiessani mietin, että vastaavanlainen kirja olisi hyvä tehdä myös täällä – unkarilaisista yrittäjistä. Uskon, että vaikka unkarissa asiat ovat todella eri tavalla tällä hetkellä, ja tämä maa vielä hieman kehittyy Suomeen verrattuna, niin kyllä täältäkin löytyisi huikeita yrittäjätarinoita. Yrittäjistä, jotka ovat oikeasti yrittäjähenkisiä, ja tekevät omaa juttuaan intohimolla. Täällä yrittäjyyttä ei nähdä kovin hyvänä asiana, koska suurinta osaa perus työntekijöistä käsketään perustamaan toiminimi, ja tekemään töitä sen kautta. Se tulee yrityksille halvemmaksi kuin tavallisen työntekijän palkkaaminen. Miksi siihen suostutaan? Täällä se menee niin, että jos et suostu tällaiseen järjestelyyn, saat lähteä, kyllä tilallesi löydetään joku joka suostuu.  

 

Toisella tiimillä täällä menee jo paljon paremmin. Uskon, että se johtuu siitä, että heillä alkaa olemaan perusjutut kunnossa. On osuuskunta, nimi, parempi dialogi, tiimiytyneempi tiimi, enemmän asiakaskäyntejä jne. Tiimit tekevät myös jonkin verran projekteja ristiin, mutta pääosin omien tiimiensä sisällä. Unkarissa haastava juttu on se, että yritykset eivät halua maksaa heille. Heitä halutaan “hyväksikäyttää” opiskelijoina, vaikka heidän olisi tarkoitus oppia luomaan bisnestä. Täällä akatemialaiset ovat kuitenkin käyneet normi tunneilla jo kaksi vuotta, eli heillä on teoriaosaamista sen verran, että olisi ihan syytäkin maksaa. He tekevät työnsä hyvin huolellisesti, mutta tottakai “köyhät” yritykset täällä haluavat säästää omasta pussiistaan, vaikka työnlaatu olisi hyvä. Unkarissa jotkut yrittäjät eivät tunnu panostavan esimerkiksi markkinointiin niin paljon kuin Suomessa. Minulle on tullut vähän sellainen vaikutelma, että he haluaisivat vaan, että asiakkaat tulevat ja ostavat, kunhan laittaa kaupan pystyyn. Se on jo monta kertaa todettu, että ei toimi. Tottakai täälläkin on varmasti poikkeuksia, mutta tällaisen vaikutelman olen näiltä akatemialaisilta saanut.

 

Olen ollut monessa tapahtumassa, missä ollaan puhuttu siitä onko “yrittäminen” huono sana yrittäjyydelle. Moni on kritisoinut, että yrittäminen on negatiivissävytteinen, eikä kuvaa toimintaa oikein. Itse olen kyllä tämänkin kirjan jälkeen eri mieltä. Yrittäminen on yrittämistä. Ei sitä aina idean saadessaan tiedä mitä lopuksi syntyy. Pääasia, että yrittää jotain. Yrittäjyys on rohkeutta elää epätietoisuudessa. Yrittäjyys on sitä, että yrittää kaikkensa eikä anna periksi. Yrittäjyys on uuden luomista ja vanhan muokkaamista, se antaa mahdollisuuden sinun tehdä mitä ikinä haluat. Uskon, että meillä kaikilla on mahdollisuus onnistua ja löytää oma juttumme, kun vaan oikein yritämme.

Mun mielestä yksi tärkeä juttu yrittämiseen liittyen, on arvostaa myös muiden työtä. Sekä arvostaa myös omaa aikaa, esimerkiksi harrastuksia. Työn ja vapaa-ajan balanssi täytyy olla kunnossa. Meistä jokainen rentoutuu eri tavalla. Minua esimerkiksi rentouttaa joskus se, kun ehdin siivoamaan koko kämpän rauhassa. Aina siis vapaa-ajan ei tarvitse olla lomaa, mutta on hyvä osata ottaa etäisyyttä työasioihin. Pienen tauon jälkeen voi nähdä asiat ihan eri valossa. Ei yrittäjän tarvitse olla työnarkomaani, niinkuin monella tuntuu olevan käsitys. “Yrittäjä ei voi koskaan sulkea puhelintaan” yms. Sen kun sulkee vaan. Pitää vaan olla töissä muita joihin voi luottaa. Osa loppuun palamisista johtuu luultavasti siitä, että yrittäjä ei uskalla antaa tehtäviä muille, ja haluaa itse hallita kaikkea. Voin myöntää, että itsellänikin on välillä ollut tällaista vikaa, että haluan pysyä kärryillä kaikesta. Olen kuitenkin opetellut relaamaan, ja luottamaan.

 

Oli mielenkiintoista lukea Lasse Jalkasen tarina yrittäjyydestä, koska näillä näkymin minun seuraava kesäprojekti tulee olemaan heidän kanssa yhteistyössä. Toivon todella, että smoothiebaari tulee toteutumaan, sillä juuri sen tyylinen bisnes minua kiinnostaa! Ihmisten hyvinvointi ja ruoka.  Ainoa jännitys tällä hetkellä on, että kun teen tämän projektin niin vahvasti Foodinin kanssa, että saanko toteuttaa itseäni tarpeeksi. Haluavatko he varmasti, että olen mukana tässä hommassa? Tuleeko meille tarpeeksi tulosta kesällä? Minulla on paikasta jo tietynlainen visio. Kohtaako se Foodinin visioiden kanssa? Olen kyllä valmis joustamaan, että pääsen tekemään tätä, nyt vaan toivon, että he todella haluavat tehdä sen minun kanssani. Aion kuitenkin pitää tästä asiakkuudesta kiinni kynsin ja hampain. Sen verran lähellä se on omaa tämän hetkistä unelmaani. Asiakaskäynti meni erinomaisesti, mutta sen jälkeen ei ole tapahtunut tarpeeksi, että voisin täysin varmana sanoa, että he haluavat minut mukaan. Aion nyt pitää sinne päin aktiivisesti yhteyttä, etten unohdu. Minä uskon tähän projektiin, ja sen mahdollisuuksiin. Olen tajunnut, että haluan tehdä töitä terveyden edistämiseksi, ja uskon, että juuri tänä kesänä on otollinen aika smoothiebaarille. Sillä jos odotamme seuraavaan kesään, olemme myöhässä. Tottakai tämän smoothiebaarin yhteyteen on keksitty kaikenlaista muutakin. Se ei siis olisi ainoa tuotteemme. Let’s hope the best!

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!