Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Zen ja jousella ampumisen taito

Kirjoitettu 23.05.13
Esseen kirjoittaja: Ville Komaro
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja jousella ampumisen taito
Kirjan kirjoittaja: Eugen Herrigel
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Eugen Herrigel – Zen ja jousella ampumisen taito

 

Intro

Mielenkiintoinen teos. Kyllä tämä rasavilli länsimaan tallaaja vähän jo itämaista filisofiaa kaipasikin. Olen aina ylä-asteelta asti halunnut lukea filosofiaa ja päästä kiinni ihmisen ajatuksen juoksuun. Ikinä en vain ole saanut aikaiseksi ilmoittautua erilliselle kurssille, koska filosofia ei ole ollut osana valmista opetussuunnitelmaa minun koulutuksissani. Hieman syventyvästä ajattelusta on minulle varmasti välillä hyötyäkin, kun olen persoonaltani muuten melko häröilijä ja teen usein ennen kuin syvennyn miettimään liikoja.

”Kaukoidän maissa harjoitettaviin taiteen haaroihin liittyy olennaisena piirteenä se, että niitä ei harjoiteta käytännön tarkoitusperien eikä myöskään pelkän esteettisen nautinnon vuoksi. Niiden avulla koulutetaan ihmisen tietoisuutta ja saatetaan se perimmäisen todellisuuden yhteyteen.”

Harrastan itse stuntridingia eli temppuilua moottoripyörällä, sekä moottoripyörällä ajamista. Kun tarkemmin ajattelee niin siinäkin on taustalla muutakin kuin itse fyysinen suorittaminen. Jotain tapahtuu myös henkisellä tasolla. Moottoripyörät ja harrastaminen tuovat tähän turruttavaan arkeen piikin adrenaliinia, iloa ja voimaa jaksaa arjen askareissa. Todella usein tulee lähdettyä vaan ”ajelemaan” eli ilman todellista päämäärää. Mikä tämän tarkoitus on? Nyt kun miettii niin usein kun olen allapäin tai jokin asia askarruttaa niin lähden selvittämään päätäni tuulenvireeseen vapaana kuin lintu. Siinä sivussa saan asiat pääni sisällä uuteen uskoon, sekä tulen paremmalle mielelle. Tarpeeksi kauan moottoripyörän kanssa temppuilleena sitä ei enää ajattele, että siinä on kaksi erillistä  objektia, vaan yksi kokonaisuus ja keskittyminen on täysin jossain muualla. Kaikki tuntuu tapahtuvan kuin itsestään, ajattelematta.

”Ampuja ja maalitaulu eivät enää ole  kaksi erillistä ilmiötä, vaan ne muodostavat yhden ainoan todellisuuden.”

Mikä on zen?

Syvällisen henkisen ajattelun perustana on buddhalaisuus, koska se edellyttää määrätynlaista henkistä asennoitumista, joka äärimuodossaan on buddhalaisuudelle ominaista ja määrää syvähenkisen ihmisen olemuksen. Tässä kontekstissa ei puhuta länsimaille tutusta buddhalaisuudesta vaan kyseessä on dhyana –buddhalaisuus, josta Japanissa käytetään nimitystä zen.

”Zeniä kuten kaikkea mystiikkaa voi ymmärtää vain se, joka itse on mystikko, ja joka siten ei joudu kiusaukseen yrittää muilla keinoin tavoitella sitä, minkä mystinen kokemus häneltä salaa.”

Eli tämän voisi tulkita siten, että jos et tosissasi halua asennoitua ja ymmärtää tällaista mielenmallia niin se ei myöskään silloin sinulle avaudu.

Zen, TA ja minä oppijana

”Zen kirjallisuudesta puuttuvat melkein täysin harjoitustien ja sen vaiheiden selostukset.”

Zen-buddhalaisuutta ei voi oppia kirjasta lukemalla eikä ohjeista, vaan kokeneen mestarin tarkalla ohjauksella. Jollain kaukaisella tavalla tätä voisi rinnastaa tiimiyrittäjä – valmentaja väliseen suhteeseen. Zenissä kuten opinnoissamme Akatemialla on tärkeää, että jokainen saavuttaa onnistumisensa itse, oppii uutta omien kokemusten ja oivaltamisen kautta ja muuttuu näin ihmisenä pikkuhiljaa kohti rohkeaa uutta minäänsä yrittäjänä. Tämän prosessin ”mestarina” toimii tiimivalementaja. Oppimisen keskipisteenä loppuen lopuksi molemmissa on itse ihminen ja hänen mielensä.

Kirjassa oli esimerkki siitä, kuinka tämä saksalainen harjoitteli ja harjoitteli useita viikkoja löytämään oikean tavan virittää jousi henkisesti. Viimein onnistuttuaan saksalainen ihmetteli minkä takia mestari ei voinut heti aluksi opettaa suoraan oikeaa hengitystekniikkaa, mikä oli koko homman ydin. Mestari vastasi, että jos hän olisi suoraan aloittanut opettamisen hengitysharjoituksilla niin hän ei olisi koskaan saanut vakuutettua saksalaista siitä, miten ratkaisevasti hengitys vaikuttaa asiaan.

”Koulussa kiersi myös sanonta: joka alussa tekee asian itselleen helpoksi, sille jatko on sitä vaikeampi.”

Tuntuu että tiimiakatemian valmentajat tekevät jatkuvasti tietoisesti samantyylisiä peliliikkeitä valmentaessaan. He eivät anna suoria vastauksia eivätkä anna asioita valmiina pureskeltuna meille, vaan he katsovat miten itse lähtisimme ratkomaan pulmaa ja ohjaavat tarvittaessa kohti oikeaa päämäärää. Näin mekin tajuamme sen jonkun tärkeän klikin matkalla hyvään ratkaisuun. Kun sen tekee itkusilmässä kerran pitkän taistelun jälkeen onnistuneesti niin se on ensikerralla jo huomattavasti helpompaa.

”Teidän omien yritystenne täytyi ensin kärsiä haaksirikko ennen kuin olitte valmis tarttumaan pelastusrenkaaseen, jonka hän ojensi teille.”

Kyllä tämä kirja ainakin saa ajatuksen juoksemaan jos ei muuta! Yhden todella merkittävän asian haluan nostaa kirjasta. Tämänkin pinkun pikku pään pitäisi päästä sellaiseen tilaan, että näkisi vaikeudet ja ”mahdottomuudet” vain haasteina ja kirkastaa itselleen todella selväksi maalin johon pyrkii. Tällä tavoin kun ajattelee niin mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Tällä tavalla myös jokainen teko on askel oikealla polulla kohti haluttua päämäärää.

Top 3 käytäntöön

  1. Pois se hektisyys ja ajattelu: kaikki tänne heti ja nyt
  2. Harjoittelu, harjoittelu, harjoittelu ja itse oivaltaminen on oppimisen ydin
  3. Kirkasta päämäärä ja ajattele vaikeudet ja esteet haasteina

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!