Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Zen ja jousella ampumisen taito

Kirjoitettu 16.12.13
Esseen kirjoittaja: Teo Tarri
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja jousella ampumisen taito
Kirjan kirjoittaja: Eugen Herrigel
Kategoriat: 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 8. Henkinen kasvu, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tartuin tähän vitsikirjasen näköiseen teokseen kaarrellessani kirjastossa. Teos osui silmiini, hakiessani alan kirjallisuutta. Muistin sitä hetken mittailtuani, että kirjapisteitä taisi olla tarjolla enemmän kuin yksi. Kirja tarttui matkaani. Zen ja jousella ampumisen taito, on saksalaisen filosofi Eugen Herrigelin 1920-luvulla kirjoittama omakohtainen ja kokemuksellinen kertomus vuosistaan Japanissa. Otin kirjasen mukaani oikeastaan siitä syystä, että halusin syventää tietoani buddhalaisista opeista. Minkälaisin teoin tai ajattelun keinoin voisin kehittää itämaista rauhoittavaa ja vanhaa oppia. Sitten tähtäsin. Maali oli laajan näköinen. Se oli kaikkialla ympärilläni ja muuttui käsittämättömästi. Vapautin oman jouseni ja lähdin selvittämään mitä zen tarkoittaa?

 

Zen?

Zen on yksi buddhalaisuuden suuntauksista. Zenille tunnusomaista on se, ettei se koskaan irtoa arkipäivästä. Se vie arkielämän teoin ja pysähtymisin maallisten voimien ulkopuolelle. Kirjassa Eugen pyrkii valaistumiseen jousiammunnan kautta. Kirjasta selviää, että zen ,jousiammunnan lisäksi koskettaa muita taidoja ja taiteen aloja. Esimerkiksi miekkailua, kukkien asettelua, tee- ja tanssiseremonioita. Ymmärrykseni mukaan näistä valitaan itselle sopivin metodi syventymiseen. Itämaisina urheilulajeina mieleeni pulpahtavat juuri miekkailu ja ammunta – siis kaikkien hurjimpien kierrepotkujen ja wax-off – iskujen jälkeen.

Japanilaisessa perinteessä esimerkiksi miekkailua ei mielletä urheiluksi. Sitä pidetään kulttina, joka vankistuu henkisin harjottein ja jonka päämääränä ei ole vastustajan nujertaminen vaan henkinen kasvu. Kuvittelepa sinäkin hyvä lukijani hetken ampuvasi jousella 50 metrin päässä olevaan tauluun. Mitä kaikkea on tehtävä jokaisella toistolla oikein, ja täysin ajattelematta osuakseen napakymppiin. Minkälaista keskittymistä vaatiikaan jännittää jousta äärimmilleen ja lopulta eleettömästi ja hengittämättä vapauttaa nuoli matkoihinsa. Sen kaiken oppiminen vie vuosia.

 

Uskon juuri siihen, että mielen taituruutta voi kehittää urheilun kautta. Oli urheilulajina mikä tahansa, jokainen onnistunut suoritus on toistettavissa – se vaatii lisää toistoja. Tiedän itsekin useita lajeja harrastaneena ja kokeilleena, että esimerkiksi jokaisessa rintapotkussa riittää hiottavaa. Rystyn palautuksessa on kerta toisensa jälkeen ongelmia ajoituksien kanssa. Onnistumisia tulee yllättäin ja hyvä suoritus innostaa. Silloin tiedän, että olen tehnyt asioita oikein ja onnistumisia on tulossa lisää. Mutta mitä teen heti onnistuneen potkun jälkeen? Mietin kuinka tein sen. Mitän oikea jalkani osui palloon, kuinka se oli koukistettuna ja miten vasen jalkani tuki vieressä. Mihin tähtäsin jne. Siinä vaiheessa ajatukset ovat täysin keskityneitä seuraavaan vetoon.

Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että harrastaa jotain. Säännöllinen harrastaminen on onnellisuuden ja mielenterveyden lähde. Omat harrastajan taitoni ovat valovuosien päässä ammattilaisten omista. Jokainen vähän enemmän harjoitellut tietää sen kuinka puuduttavalta joka päiväinen harjoittelu ja toistot silloin tällöin tuntuvat. Millaisen määrän tunteja urheilija onkaan viettänyt kentällään lajinsa parissa. Eivätkä he pärjäisi kauas ilman rautaisen henkistä kanttia, joka on matkalla huippu-urheilijaksi kehittynyt.

 

Vaihtuva mestarini

Eugen Herrigel harjoitteli 1920-luvulla Japanissa paikallisen mestarin opissa. Tuohon aikaan oli hyvin epätavallista, että ulkomaalainen otettiin Mestarin oppiin. Vasta kun Herrigel oli perustellut harjoittelun perimmäisen tarkoituksen, kiinnostuksensa Suureen Oppiin harrastuksen sijaan, mestari otti hänet mukaan nuorimmaksi oppilaakseen. Saksalaismies harjoitteli lähestulkoon päivittäin. Harjoitteluun kuluneita vuosia ei suoraan kerrottu, mutta käsitykseni mukaan se vei monia vuosia. Vasta neljäntenä vuotena Herrigel pääsi ampumaan ensi kertaa maalitauluun. Siihen asti oli jousen viritystä ja vapauttamista kaikkine hienosäätöineen, harjoiteltu ja suunnaattu, noin kahden nuolenmitan päässä olleeseen heinäpaaliin. Miten harjoittelu olisi sujunut jos ”valmentamassa” olisi ollut useampi kuin yksi mestari? Olisiko Herrigel oppinut ampumaan nopeammin? Entä olisiko hän tavoittanut zen-tilan myöhemmin kuin yhden valmentajan kanssa? Mestarin kyseenalaistaminen ei kuulu japanilaiseen kulttuuriin. Kaikki oli siis tehtävä juuri niin kuin sanottiin. Jos oppilas koitti oikaista, tai tehdä suorituksen eri tavoin kuin oli neuvottu, mestari kääntyi pois, ja käski palaamaan seuraava päivänä. Siltä päivältä harjoittelu päättyi kuin seinään.

Kirjassa kerrotaan, että japanilaisella oppilaalla on kolme etua puolellaan:  hyvä kasvatus, rakkaus valitsemaansa taiteeseen ja kriititön kunnioitus opettajaansa kohtaan. Varmasti nämäkin edut pohjaavat uusimmassa Pisa-tutkimuksessa, jossa etenkin aasialaiset ovat ajaneet Suomen ohi. Itselläni laski lukemismotivaatio lukion puolenvälin paikkeilla. Opetetussa asiassa pompittiin vauhdilla eteenpäin ja syventyminen olisi vaatinut uhrauksia kouluajan ulkopuoleisella ajalla. Siihenkään ei ollut haluja panostaa, koska edettiin vauhdilla jo seuraavaan asiaan. Onneksi tein tehtäväni loppuun ja suoritin lukioni päätökseen, sillä nyt olen Tiimiakatemialla ja löytänyt uuden innon itseni kehittämiseen. Motivaatio lukemiseen on siis löytynyt tasan tarkkaan sieltä, että nyt tunnistan mitä varten luen. Valmentajan tai mentorin kyseenalaistamista tärkeämpää on epäillä itseään ja omia perusolettamuksia.

Aivan kuten kirjan mestari puhuu, on olemassa eri mestaruuden asteita. Kun niistä on saavuttanut kaikkein korkeimman, saavuttaa myös aina ulkoisen päämäärän. Kyse on ymmärtääkseni seuraavasta. Ensin tulee henkinen mestaruus ja sitten toistuvat ulkoiset onnistumiset. Eli kun tarpeeksi on paikuttanut kiekkoa maaliin, kaikkien virheiden ja henkisen kärsimyksen – mielen ahdistuksen jälkeen on kasvanut niin vahvaksi sisäisesti, etteivät ulkoiset epäonnistumiset enää ravistele. Kuten Mestari Herrigelille kertoo: ”- – unohtakaa osuminen! Teistä voi tulla jousiampuja, vaikka ette osukaan joka kerta.”

 

D.T.Suzuki ”Jousiampujan maali on hän itse”

 

Toiset ovat peili itseeni

Jotain tuon suuntaista kuvausta olen kuullut kerrottavan joskus aiemmin. Mielestäni se kuvastaa kasvuapolkua nyky-yhteiskunnassa sisäiseen kasvuun ja itsensä mestaruuteen. Lähimmän palautteen päivästäsi saat usein halutessasi jo ensimmäiseltä vastaantulijaltasi. Tervehdit esimerkiksi ilosuin aamulla rappukäytävässä. Saatat saada haukotuksen välistä luettavan huomentoivotuksen vastukseksi. Pölyisiä peilejä ovat ne vastaantulijat, jotka eivät tule tervehdittäessä puolitiehen. Tällaiset tilanteet on tunnistettava poikkeustapauksiksi. Yksinkertaisimmillaan: Näet muut sellaisena kuin näet itsesi. Uskon siihen, että kun olet myönteinen kohtaat myönteisiä ihmisiä ja positiivisia asioita tapahtuu. Tarkkailen jokaista vastaantulijaa oman kasvupolkuni peilinä. Meillä jokaisella on useita mestareita ympärillämme, jos haluamme oikein peilailla!

 

Suuri mestari on opetteja

Herrigel oli ihmetellyt miksi hänelle ei kerrottu heti oikean hengitystekniikan tärkeyttä. Miksi hän ahdistuneena yritti satoja kertoja jousen virittämisestä ainoastaan epäonnistuakseen. Myöhemmin selvisi, että tämä tehtiin ainoastaan siksi, että oppilas ymmärtäisi oikean hengitystekniikan tärkeyden.

Jousimestari kuvailee taiteilua epäonnistumisen ja valaistumisen välillä jotenkin näin. Jousella ampuessa ei voi onnistua ennen kuin päästää irti itsestään. Onnistumista ei tule, kun ampuja ei ponnistele kohti onnistunutta suoritusta vaan suorittaa odottaen epäonnistumista. Ensin on siis voitettava oma mielensä ja ymmärrettävä mielenmallejaan.

Kirjan lopetusluvussa lainataan suuren zen-mestari Takuanin kirjoituksia. Jos tulkitsen niitä nyt oikein ymmärrän, että ”sydämensä läsnäolon” voi kokeneinkin ammattilainen menettää. Huipulta voi siis pudota, jos erehtyy ”kysymään neuvoja taidoiltaan ja tiedoiltaan”. Tämä ilmenee esimerkiksi kaksintaistelussa siten, että tulkitaan vastustajaa ja odotetaan tämän paljastavan heikkoutensa. Juuri silloin tapahtuu isku, ja olet ajatuksen verran myöhässä.

Oppimestari on kuin valmentaja tai coach. Oppimestarin tehtävä ei ole selvittää oppilaan tietä, vaan tapaa, jolla perimmäiseen päämäärään johtavaa tietä kuljetaan. Tiimiakatemialla valmentajien tehtävä on siis tiimioppimisen ja yritystoiminnan ammattilaisina autettava, parhaimmillaan oivalluttamisen keinoin, käyttämään heidän kokemuksiaan muista tiimeistä tähän tiimiin. ”Jokainen tiimi on erilainen”, ”Kaikki tiimiläiset ovat erilaisia”, ovat vain hataria uskomuksia, joiden varjolla valmentaja voi jättää tekemättä sen mikä vaikeimmalta tuntuu, eli puuttua suoraan tiimin toimintaan.

 

Olen huomannut, että tiimeissä etsitään usein syy-seuraus -suhteita. Tarjous ei realisoitunut kaupaksi. Sille ei aina löydy selitystä, vaikka miten kääntäisi. Ali- ja ylitajunnassa tapahtuu jatkuvasti paljon kaikenlaista. Jotain saattaa käväsitä asiakkaamme mielessä lukiessa tarjoustamme.  Mutta kun miksi! Why! No siksi, koska tunnumme unohtavan ettei kaikki kuitenkaan ole loogista.

Kaikelle ei ole syytä miettiä syy-seuraus suhteita tai loogisuutta. Ei maailma todennäköisesti ole mitenkään looginen paikka. Kummia asioita tapahtuu, eikä se tarkoita, että ne olisivat jotenkin mystisiä tai käsittämättömiä, kun ne kuitenkin ovat todellisia.

Ymmärsin, että zen-buddhalaisuutta ei voida selittää. Sillä ”perimmänen totuus” on tullut kokemuksin ja muuttanut ihmisen elämän. Mestari kertoo kirjassa: ”Se jolla itsellään ei ole mystisiä kokemuksia, jää auttamattomasti ulkopuolelle. Tämä on laki, jota kaikki aito mystiikka poikkeuksetta tottelee” Pyhinäkin pidetyt zen-tekstit avautuvat siis niille, jotka ovat ensin kokeeneet, ja sitten saaneet kirjoituksista vahvistuksen sille, mitä he jo ilman niitä ovat selvittäneet.

Miksi pelätä etukäteen sellaista, jota ei ole vielä kokenut?

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!