Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Zen ja jousella ampumisen taito

Kirjoitettu 04.09.15
Esseen kirjoittaja: Heidi Aittanen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja jousella ampumisen taito
Kirjan kirjoittaja: Eugen Herrigel
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olin hyvin skeptinen tämän kirjan lukemista kohtaan. Oletin etten saa siitä mitään irti, mutta yllätyin. En varmasti päässyt Zen –tasolle asti, mutta ajatukseni lähtivät rullaamaan ja pohdin omaa asennoitumistani ja käyttäytymistäni.

Epäonnistumisen pelko, en ehkä myönnä sitä, eikä se ehkä näy ulospäin, mutta se painaa aina jossakin määrin takaraivossani. Pelkään projektien epäonnistumista, pelkään henkilökohtaisessa elämässäni asioiden epäonnistumista. Epäonnistumista on monenlaista ja se liikkuu eri mittakaavoissa, mutta epäonnistuminen on aina askel taaksepäin, vaikka se onkin suuri opin ja kasvun paikka. Epäonnistumisessa on myös se juttu, että kun sitä rupeaa miettimään liikaa, se ottaa vallan ja ohjaa toimintaamme. Se voi lamauttaa meidät ja onnistumisesta voi tulla hyvin vaikeaa, vaikka tietoisesti toivoisikin onnistuvansa.

Puhun usein positiivisuudesta ja riskien ottamisesta ja tilaisuuksiin tarttumisesta. Pyrin tuomaan itsestäni positiivisuutta esille ja kannustaa muita tavoittelemaan unelmiaan. Nyt pohdinkin, että kuinka aitoa kannustukseni on ollut ja tulee olemaan, jos epäonnistuminen piinaa takaraivossa. Jos odotan epäonnistumista, kuinka voisin onnistua neuvojen antamisessa? Jos odotamme epäonnistumista, emme voi onnistua. En ole aiemmin pohtinut ja käsitellyt tätä pelkoani. Olen yrittänyt sivuuttaa sen, unohtaa sen ja olla kiinnittämättä huomiota siihen, mutta silti se kaivertaa. Paras tapa päästä epäonnistumisen pelosta eroon, on varmasti nimenomaan kiinnittää huomiota siihen, kumota epäonnistumisen negatiivinen tunne ja kokea se positiivisena. Epäonnistumisista hyödymme paljon ja niistä opimme parhaiten. Ehkäpä epäonnistuminen onkin juuri sitä onnistumista?

Epäonnistumisen pelko otti minusta vallan nyt keväällä. Pelkäsin koko kevään, että kirjapisteeni rupeavat laahaamaan ja kirjojen luku jää viime tinkaan. Kappas vain, kuinka kävikään. Lamaannuin kirjapistetilanteestani ja olin jo hyväksynyt sen, etten tule saamaan tarvittavia kirjapisteitä kasaan. Toisaalta siinä vaiheessa kun en kokenut asiaa enää epäonnistumisena tai stressaavana rupesin saamaan pisteitä kasaan. Vaikka en kerkeisi saadakaan kaikkia pisteitä kasaan, en koe sitä välttämättä enää epäonnistumisena, vaan oppina. Ensi vuotta varten teen varmasti kirjapisteet ajallaan ja kuten Zen- mestari, aion jakaa myös nämä opit tuleville pinkuille jotta he eivät lamaantuisi tästä meitä monia piinaavasta epäonnistumisen pelosta.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!