Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Zen ja jousella ampumisen taito

Kirjoitettu 27.05.15
Esseen kirjoittaja: Harri Mustonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja jousella ampumisen taito
Kirjan kirjoittaja: Eugen Herrigel
Kategoriat: 1.5. Oppimisen klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirja on Saksalaisen filosofin Eugen Herrigelin 1920-luvulla kirjoitettu teos, joka kertoo hänen omista kokemuksistaan Japanissa tuona aikana. Herrigelin teos on muodostunut eräänlaiseksi länsimaiseksi zen-kirjallisuuden klassikoksi. Herrigel lähti tavoittelemaan zenin henkeä jousiammunnan kautta.

Zen on siis buddhalaisuuden suuntaus, joka vie arkielämän teoin ja pysähtymisin maallisten voimien ulkopuolelle.  Zenin tavoitteluun valitaankin ympärille usein, joku taiteen ala. Japanissa esimerkiksi jousiammuntaa ja miekkailua ei pidetä niinkään urheiluna, vaan taiteena/ kulttina. Näiden lajien harjoittamisessa tärkeintä ei ole taitojen karttaminen vaan henkinen kasvaminen. Siksi Japanilaiset lähtevät tavoittelemaan zeniä, juuri jonkun lajin kautta ja henkisen kasvun kautta.

Kirjassa käy ilmi, kuinka Herrigelin harjoitteleminen vei vuosia, toistoja tuli koko ajan lisää. Miksi toistot ovat niin tärkeitä? Jos haluat huipulle, tarvitset paljon toistoja, paljon harjoitusta. Jos haluat olla ammattijääkiekkoilija, tarvitset tuhansia harjoitustunteja alle, sekä tuhansia ja tuhansia laukauksia, että kiekot menevät maaliin. Mestari sanoikin Herrigelille: ”Unohtakaa osuminen! Teistä voi tulla jousiampuja, vaikka ette osukaan joka kerta.” Tärkeää onkin pysyä vahvana, että jaksaa harjoitella tarpeeksi. Luin jostain, että suomalaisten kilpahiihtäjien harjoitustunnit ovat vähentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja se on vaikuttanut esimerkiksi arvokisamenestykseen.

Kirjassa mestari kertoo, kuinka japanilaisella nuorella on hyvä kasvatus, rakkaus valitsemaansa taiteeseen ja kriititön kunnioitus opettajaansa kohtaan. Toki kirja on vanha ja kulttuurimme on erilaiset, mutta uskon vahvasti, että nuo on arvoja mistä meidänkin tulisi ottaa hieman mallia. Koen, että harrastaminen on lapsille ja nuorille erittäin tärkeää, mutta suomessa ei ole niin sanottua rakkautta/kunniaa valitsemaansa lajiin. Ehkä pitäisi olla! Sama koskee mielestäni työelämää, suomalaisten pitäisi olla enemmän ylpeitä siitä, mitä tekevät.

Herrigel ihmetteli kirjassaan, miksei mestari kertonut hänelle heti aloittaessaan harjoittelua, että jousiammunnassa pitää hengittää oikealla tavalla. Kun Herrigel oppi oikean hengitystekniikan, mestari kertoi, että oppilaan tulee ymmärtää oikean hengitystekniikan tärkeys. Oikeastaan tämä tapa toteutuu Tiimiakatemiallakin. Valmentajan tehtävänä ei ole kertoa niin sanotusti oikeaa vastausta, vaan tiimiyrityksen on itse muodostettava sen suunta.

Välillä asioiden pitää mennä pieleen, että muistamme muiden asioiden tärkeyden. Jos järjestämme tapahtuman, mutta tapahtumaan ei ilmesty kuin 2 ihmistä, on se luultavasti epäonnistunut. Silloin meidän tuleekin lähteä miettimään tätä ongelmaa kysymyksen miksi? kautta. Miksi tapahtumaan ei tullut ketään? Oletetaan nyt näin, kaikki muu tapahtumassa oli hyvää, mutta markkinointi oli olematonta. Silloin syy oli todennäköisesti markkinoinnin ja se aiheutti sen, että tapahtuma epäonnistui. Joten mekin ymmärrämme ”epäonnistumisten” kautta liiketoiminnan harjoittamisessa esimerkiksi markkinoinnin tärkeyden.

Zen ja jousella ampumisen taito oli melko raskaslukuinen kirja. Jos keskittyminen herpaantui, tipuin kärryiltä. Kirjan asiat laittoivat kuitenkin pohtimaan ja kiinnostukseni zeniä kohtaan heräsi kirjan aikana. Tutustuminen aiheeseen lisää voisi tuottaa hyvää pohdintaa henkisestä kasvusta.

 

Harri Mustonen
Ideaosuuskunta Aito
harri@ioskaito.fi

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!