Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Zen ja jousi

Kirjoitettu 24.03.15
Esseen kirjoittaja: Samuli Lehto
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja jousella ampumisen taito
Kirjan kirjoittaja: Eugen Herrigel
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Zen ja jousella ampumisen taito

Eugen Herrigel

Kuinka vaikeaa voikaan olla jousipyssyllä ampuminen? Kyllä, melko vaikeaa. Kuinka vaikeaa on länsimaalaisen kulttuuritaustan omaavalle henkilölle oppia Zenin salat? Liki mahdotonta. Tai ainakin se vaatii rautaisia hermoja, ja useamman vuoden vaativaa harjoittelua. Nämä olivat päälimmäiset ajatukseni saatuani kyseisen kirjan päätökseen.

Kirjan kirjoittaja Eugen Herrigel vietti kuusi vuotta elämästään opettelemalla perinteisen japanilaisen jousella ampumisen taidon, joka ei perustu pelkästään ulkoisesti tyylipuhtaan näköiseen suoritukseen ja hyvään osumaan, vaan johonkin erittäin mystiseen minän muotoon, jossa ampuja, jousi, nuoli ja maalitaulu ovat kaikki yhtä. Tämä lienee jonkinlainen versio flow-tilasta, jossa kaikki asiat vain yksinkertaisesti onnistuvat. Iso osa harjoittelusta sisältää toistoa toiston perään, mikä on itselleni urheiluharrastuksien myötä hyvin tuttua. Olisihan se hienoa, jos aina halutessaan saisi flow-tilan kytkettyä on -asentoon, ja asiat vain hoituisivat kuin itsestään. Näin säästyisi ainakin aikaa aina kun jotain uutta asiaa tarvitsisi opetella. Kirjan lukemisen jälkeen olen kuitenkin sitä mieltä, että zenin ymmärtäminen veisi niin paljon aikaa, ja koettelisi niin paljon hermoja, että mielummin teen vaan ne tuhannet toistot.

Kirjan tarina äityi välillä erittäin syvälliseksi pohdinnaksi, ja toisinaan lukiessani huomasin lukeneeni useita sivuja tajuamatta mitään, mutta sitten tuli taas parin lauseen mittainen pätkä, joka ikään kuin otti minusta kopin. Tarkoitan sitä, että kirjan tarina itsessään oli ihan mielenkiintoista, mutta liian diipit mietteet saivat välillä ajatukset juoksemaan kissaa ja hiirtä. Itselleni tuli jopa hieman syyllinen olo, kun ajatus välillä karkaili, sillä kirja korostaa niin paljon keskittymisen ja ajattelun taitoa ja merkitystä.

Suoritan tällä hetkellä junior team coach -koulutusohjelmaa, joten ajattelin kirjan tapahtumia paljolti valmennuksellisesta näkökulmasta. Tiimiakatemialla valmentajan rooli muuttuu tiimin kokemuksen karttuessa, niin kuin monessa muussakin yhteisössä ja organisaatiossa. Selväähän on, että valmentajan rooli pienenee mitä paremmin tiimi toimii keskenään. Ensimmäisenä vuonna valmentaja on tiimin keskiössä. Tuolloin valmentaja on ikään kuin opettaja, jolta pelokkaat pingiivit odottavat hyväksyvää reaktiota kaikkiin ideoihinsa. Tässä vaiheessa valmentaja puuttuu tiimin toimintaan vielä aika paljon, mutta hänen rooliinsa ei välttämättä kuulu kertoa mitä pitää tehdä, vaan ohjata tiimiä enemmän oikeille raiteille. Toisena vuonna valmentaja on tiimin kehällä, eli hän on tavallaan ”saman arvoinen” kuin muutkin tiimin jäsenet. Tiimiläiset pärjäävät jo paremmin ilman valmentajan jatkuvaa hoivaa, eikä valmentajan tarvitse puuttua niin paljoa tiimin tekemisiin. Kolmantena vuonna valmentaja on kehän ulkopuolella, eikä hänen tarvitse enää juurikaan puuttua tiimin toimintaan, vaan lähinnä seurailla taustalta kuinka hyvin tiimi toimii. Kirjassa Eugenin mestari toimi melko samalla tavalla. Ensin mestari opettaa mitä tehdään, jonka jälkeen hän antaa oppilaansa harjoitella, ja kun mestari on antanut kaikki oppinsa oppilaalle, hän ei koe tarvetta puuttua tämän tekemisiin. Valmentamistapoja on monenlaisia, ja eri tilanteissa tulee valmentaa eri tavalla.

Tiimiakatemialla tiimien toiminta muuttuu kolmen ja puolen vuoden aikana niin, että liiketoimintaan painotetaan kokoajan enemmän ja enemmän ja sitä myötä se on myös ammattitaitoisempaa. Liiketoimintakin vaatii harjoittelua ja toistoja, ja on selvää että virheitä tulee tehtyä siinäkin lajissa. Tavoitteet ovat erittäin hyviä ja tärkeitä mittareita ja työkaluja niin liiketoiminnassa kuin kaikessa muussakin kehittymiseen. Tavoitteen tulee olla tarpeeksi kunnianhimoinen, mutta myös realistinen, jotta se jaksaa sytyttää aina uudestaan ja uudestaan, kuten tässä kirjassa kirjoittajalla oli selvä ja kunnianhimoinen tavoite oppia jousiammunan salat perinteisin japanilaisin menetelmin.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!