Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Zen, Tiimiakatemia ja Minä

Kirjoitettu 10.03.14
Esseen kirjoittaja: Henri Niemi
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja moottoripyörän kunnossapito
Kirjan kirjoittaja: Robert M Pirsig
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Zen ja moottoripyörän kunnossapito (Robert M. Pirsig) -kirja oli vähintäänkin omalaatuista luettavaa. Kirjaa on mainostettu yleissivistäväksi ja klassikkoteokseksi, jopa Tiimiakatemian YPK-luettelossa, ja tästä syystä päätin itse lukea kyseisen kirjan. Ajattelin, että olisi hyvä aloittaa kevätkausi ”pehmeästi” lukemalla jotain muuta kuin teoriaa, mutta tämän kirjan kohdalla erehdyin kyllä pahemman kerran. Vaikka kirja kertookin tarinaa, sen jokainen sivu sisältää käsittämättömän syvällistä pohdintaa joka on upotettu nerokkaasti päähenkilön elämään liittyviin asioihin. Täytyy nöyrtyä ja myöntää, että puoliakaan kirjan mietteistä en edes pystynyt ymmärtämään vaikka halusinkin saada talteen näitä ”klassikkoja” ja tärkeitä pointteja. Loppujen lopuksi en oikeastaan edes välitä siitä, mistä kirjassa oli kyse, tai oikeastaan mitä minun oletettavasti olisi pitänyt siitä ottaa opikseni.

Kirjan päähenkilö käy tarinassa läpi eräänlaista shokkihoitoa. Hän on liian mietinnän seurauksena ajautunut kärsimään mielisairaudesta. Hän ei ole millään löytänyt tasapainoa kahden erilaisen ihmistyypin ja oppimistapojen välille ja näin ollen tasapainottelu kahden erilaisen maailman välillä on ajanut hänet niin syvällisiin ajatuksiin, että hän tuli pian hulluksi. Tätä kirjassa ei suoraan sanota syyksi, mutta näin asian itse käsitin. Shokkihoito liittyy siihen, että päähenkilö pohtii moottoripyörällä ajaessaan näitä kysymyksiä uudelleen ja puhuu itselleen. Ikäänkuin varmistelee, olevansa terve ja yrittää selittää itselleen millainen maailma on tai millainen hän itse kokee itsensä olevan. Tuota kaksijakoista maailmaa voisi mielestäni verrata vaikka Tiimiakatemiaan ja perinteiseen opiskeluun.

 

 

Miten voisin ratkaista projekteihin liittyviä pulmia?

 

Ajattelemalla asioita ja lajittelemalla ongelmien osat pienemmiksi, voidaan löytää ongelman ydin tai ratkaisu siihen. Jos ajatellaan Zen ja moottoripyörän kunnossapito- kirjan esimerkkiä siitä, kuinka moottori toimii ja kuinka sen tunteminen läpikoitaisin auttaa ongelman ratkaisussa, samaa esimerkkiä voidaan peilata myös asiakasprojektiin. Niinkuin moottoripyörän moottorissa kaikki osat ovat tärkeitä, myös projektissa täytyy olla kaikki palaset toiminnassa. Jos esimerkiksi yksi projektin jäsen ei tee mitään tai esimerkiksi projektiin liittyvä laite esim. tietokone hajoaa, täytyy ”moottori” korjata ja osa vaihtaa. Tilalle silloin tuodaan uusi jäsen tai uusi tietokone. Joskus on kuitenkin vaikeampi löytää vikaa, esimerkiksi osan tiimimme Smartum-projekti on ollut olettettua heikompi, samoin Fredrikson-projekti jossa itse olen mukana sujuikin oletettua huonommin. Koska emme täysin tiedä missä vika on, pitää ”moottoria” tutkia ja ottaa selvää mikä asia johtaa mihinkin, ja näin ollen saada selville pienillä tunnusteluilla missä vika voisi olla. Jos moottoripyörän valo toimii, sähköt toimivat muuallakin. Jos valo ei toimi, mutta äänitorvi toimii, vika ei voi olla sähköissä, vaan polttimossa.

Esimerkiksi Fredriksonille tekemässämme ylioppilas- ja valmistujaislakkikiertueessa oli suuret odotukset. Tavoitteemme oli myydä lakkeja valmistuville opiskelijoille provisiopalkalla sekä kontaktoida lähes koko suomen lukiot ja ammattikoulut. Nyt ei kuitenkaan olla siinä tilanteessa, vaan päädyimme tekemään pelkkää promokiertuetta ja esittelemään lakkeja. Syitä tähän ovat: emme saaneet ostavia asiakkaita tarpeeksi, emme päässeet tarpeeksi moniin kouluihin, emme tehneet tarpeeksi työtä, emme osanneet myydä itseämme kouluille. Kontaktointi osoittautui alusta alkaen vaikeaksi, joten jatkossa samanlaisissa projekteissa tai mahdollisessa ensivuoden lakkikiertueessa aloitamme kontaktoinnin aiemmin, sillä se vaikuttaa selkeästi lopputulokseen. Myös projektiryhmä on syytä pitää samana niin, ettei eri ihminen aloita yhteydenpitoa ja katoa hommasta pian. Tämäkin vaikeuttaa koko homman sujuvuutta, vie aikaa ja aiheuttaa väärinymmärryksiä. Emme myöskään saaneet asiakkaita siksi, että emme osanneet odottaa oppilaksuntien olevan niin vaikeasti tavoitettavissa. Oppilaiden yhteystiedot ovat lain mukaan pidettävä salassa ja sähköpostilla on vaikea tavoittaa osaa ihmisistä kiireiden tai toissijaisen osoitteen vuoksi. Nämä nyt oikeastaan ovat kokemuksen kautta opittuja asioita, mutta jatkossa tiimimme varmasti toimii eritavalla näissä asioissa.

Mikäli meneillään olevassa projektissa ei ole esimerkiksi enää intoa tai tuotto loppuu, kannattaa projektin kaikki osa-alueet tutkia tarkasti. Esimerkiksi kysyä mitkä asiat vaikuttavat tuottoon / tulokseen? Kun asiat on saatu listattua, sen jälkeen kohta kohdalta katsottava ovatko ne kunnossa. Jos esimerkiksi markkinointi ei ole kunnossa, on syytä pilkkoa tämä osio pienemmäksi. Kysytään uudestaan Mitä osa-alueita kuuluu markkinointiin? Sitten käydään nämä läpi jne…Tämä kaikki saattaa kuulostaa itsestäänselvältä jaarittelulta, mutta yllättävän usein omassa tiimissämme projektit haudataan heti kun tuntuu, että into ja kiinnostus loppuvat. Tämänkaltaista pohdintaa ei ole edes yritetty ja syy sysätään monesti asiakkaalle. Mitä siis olen oppinut? Pohdinnan ja analysoinnin tärkeyden! Tulihan se sieltä, vaikka vähän pitkän kaavan kautta.

 

 

Miten ratkaisen omat ongelmani?

 

Olen itse jo pidempään tuntenut olevani eräänlaisessa ”lukossa” ja olen epäröinyt sitä, tuleeko tiimiyrittäjänä elämisestä yhtään mitään. Mikään ei tunnu oikealta tai kiinnostavalta, eikä hieman parantunut tiimihenkemmekään pysty minua jostain syystä auttamaan. Mitenkä tämä nyt sitten liittyy lukemaani kirjaan? Ajattelin itse aloittaa samantyylisen asioiden pohtimisen, sillä opin että asioiden pilkkominen pienempiin osiin saattaa auttaa ratkaisemaan suuriakin pulmia. Tämä ei pelkästään toimi oman itseni tutkimisessa vaan aion myös peilata tätä tapaa jonkin projektiin liittyvän perustavaa laatua olevan pulman ratkaisemiseen.

Aloitan itsestäni. Minun on tehtävä jonkinlainen toimintasuunnitelma. Koska en täysin tiedä mikä on ongelmani, minun täytynee ensin etsiä tilanteita joista olen innostunut ja tilanteita joista en ole. Minun on myös ratkaistava ongelma joka liittyy osittain myös Zen ja moottoripyörän kunnossapidossa olleeseen agendaan: klassinen opetus vai tiimioppiminen? Niistä aijon etsiä

kummankin huonot ja hyvät puolet ja verrata niitä keskenään. En nyt aio ajautua hulluuteen, kuten kirjan päähenkilö, joten käsittelen asioita hieman tiiviimmin.

 

JAMKin ”normaalipuolella” opetus on tunnetusti klassista, perinteistä, monipuolista ja siihen voi nykyään vaikuttaa samalla tavalla kuin akatemiallakin. Erilaista siellä on teoreettisuus. Tiimiakatemia puolestaan on käytännönläheisempi, mutta täällä itsenäinen kehittyminen on mahdotonta. Mielestäni akatemialla ei voi tehdä asioita täysin ”omaan tahtiin”. Itse olen persoonana sosiaalinen ja vietän suurimman osan ajastani siellä, missä on muitakin ihmisiä. Jostain syystä en kuitenkaan ole täysin valmis tekemään asioita kaikkien puolesta tai sitten en vain ole tottunut jakamaat tarpeeksi asioita. Ehkä en olekaan tiimipelaaja ja siksi minusta tuntuu turhalta ajoittain? Voisinko kenties pelätä sanoa oikeita mielipiteitäni?

 

Hyvät puolet:

JAMK: ei paineita muiden opiskelijoiden taholta, ei oikeaa rahaa, ei oikeita projekteja,

Tiimiakatemia: muiden tuoma kannustus ja yhdessä tekeminen, oikeat projektit, asiakkaat ja raha.

 

Niinkuin huomaatte, asioiden vastakohdat ovat hyviä puolia eri paikoissa. Mistä tämä johtuu? Mielestäni tämä johtuu siitä, että oppijoita on kahdenlaisia ja koska tiedän mihin Tiimiakatemia pyrkii, listaan automaattisesti täällä opiskeluun läheisesti liittyvät asiat hyviksi puoliksi. On siis aivan omasta asenteesta kiinni käännänkö esimerkiksi muilta tulevat paineet hyviksi vai huonoksi puoliksi. Jos olisin luetellut pelkästään esimerkiksi Tiimiakatemian hyvät ja huonot puolet ensin, olisi ollut helpompi kirjoittaa JAMKin kohdalle vain eroavaisuuksia.

Minun pitää siis selvästi muuttaa asennettani, koska on aivan sama missä ”opiskeluni” suoritan. Asenteen muuttaminen saattaa sisältää myös sen, että minun on oltava valmis uhrautumaan toisten puolesta, mutta myös sanomaan mielipiteeni asioista suoraan pelkäämättä toisten suuttumista. Minulle on pari kertaa käynyt niin, ja siksi olen yrittänyt välillä olla vain sanomatta mitään. Valitettavasti hiljaisuus on myöntymisen merkki, ja asiat saattavat mennä vain huonompaan suuntaan. Yritän siis vielä kerran korjata asenteeni ja taistella yhteisiä päämääriämme kohtaan ja uhrautua tekemään hieman ”paskaduunia” vaikka sitä yleisesti vastustankin. Nytkin olen menossa pussittamaan pähkinöitä. Koska en loppujen lopuksi edes tiedä mitä isona haluan, tarvitsen aikaa jotta tiedän miksi kehityn . Kuten kirjan päähenkilölle, matka oli tärkeämpi kuin päämäärä. Päämäräkin oli tärkeä mutta vain lopullinen niitti sille että hän tajusi ettei ole hullu. Ehkä valmistuminen tai MYM ovat vain lopullisia niittejä sille että tiedän mikä olen ja mitä haluan tehdä. Millään sillä välillä ei välttämättä ole väliä enkä voi väkisin odottaa, että löydän unelmani ensimmäisen tai toisen vuoden aikana. Yhden asian kuitenkin lupaan itselleni: ensi syksynä en aio enää turhautua vaan aion suunnitella selvät sävelet mitä alan tekemään, kun palaan toimistolle kesän jälkeen. Jos en siinä onnistu, on mielestäni sama lopettaa koko Tiimiakatemialla oleminen.

 

Tiivistettynä siis sain pohtimalla ja luettelemalla asioita selvittettyä omia ajatuksiani. Lisäksi sain tehtyä itselleni lupauksen tulevaisuutta ajatellen sekä mallin siihen, kuinka ratkoa ongelmia tehokkaasti.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!