Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Zen

Kirjoitettu 15.05.13
Esseen kirjoittaja: Eemeli Oksanen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja jousella ampumisen taito
Kirjan kirjoittaja: Eugen Herrigel
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Zen ja jousella ampumisen taito

Kirjan nimi Zen ja jousella ampumisen taito sai minulle ensimmäisenä mieleen vanhan Japanin sekä samurait. Sillä japanissa on vahva Zen ajattelu sekä sieltä löytyy myös jousiammuntaa joka perustuu Zen aatteeseen. Eikä mielikuvani ollutkaan yhtään väärä sillä siitä oli kyse henkisestä kasvusta Zen aatteita käyttäen ja samalla jousella ampumisen taidetta oppia.

Mutta kyse ei ole pelkästään jousella ampumisesta tai miekkailusta tai siitä kuinka tulla jossain mestariksi. Vaan kuinka löydät oman henkisen polkusi ja kuinka lähdet kulkemaan sitä pitkin. Sinulla ei ole oikotietä onneen niinkuin kirjassakin tuli ilmi. Aina kun huijaat jäät kiinni vaikka kuinka uskottelisit itsellesi tekeväsi oikealla tavalla teet sen silti väärin jolloin huijaat. Opettajan rooli henkisessä kasvussa on pittää henkilö oikeassa uomassa eikä antaa valmista tietä mitä kulkea. Jokaisen tulee löytää oma tie mitä pitkin edetä. Näen saman asian meidän valmentajissa. He käyttäytyvät samalla tavalla kuin mestari Awan. He antavat meille palautetta mikäli tulvimme uomastamme yli tai antavat pieniä tiedon murusia meille jolloin tiedonjanomme kasvaa ja aiheuttaa meidät itse onkimaan tietoa lisää.  Meidän matka akatemian aikana kestää 3,5 vuotta joka on ohi hujauksessa. Ja meidän pitäisi saavuttaa tietty tietotaso jotta valmistumme. Meidän on jokainen valittava oma tapa kulkea sitä tietä ja valmentajat ohjaavat meitä vain sen verran että saamme lisää puhtia jaksamiseen ja etenemiseen valitsemillamme poluilla.

Zen oli jo itselleni osittain tuttu käsite sillä olen harrastanut kamppailulajeja. Ja olen perehtynyt Bushidon elämän ohjeeseen. Osasin asettaa oletuksia ja mielikuvia mitä tuleman pitää ja osittain olin oikeassa ja toisaalta sain suuren määrän tietoa lisää Zen ajattelusta. Kuten hengittäminen ja rauhan etsiminen sekä keskittyminen oli entuudestaan koettuja asioita joita olen aikaisemmin tehnyt.  Mutta kuinka hyödynnän tämän tiedon tai kasvun käytännössä? Pystynkö vaipumaan rauhallisuuden tunteeseen kirjoittaessani esseitä? Olenko kykeneväinen sulkemaan kaiken muun ulkopuolelle kun olen asiakkaissa? Paljon kysymyksiä aivan niinkuin nuorella oppipojalla joka janoaa uutta tietoa. Itse janoan myös tietoa  ja akatemia on matka kohti kasvua. Niin kuin kirjailija kertoi, vie suuren määrän aikaa jotta voi kutsua itseään mestariksi ja sen eteen on tehtävä todella paljon töitä. Sillä mikään taito tai asia ei synny itsestään vaan se vaatii kymmeniätuhansia toistoja jotta saa asioita selkärankaan. Niinkuin itselläni kehitettävää on esseissä ja itseni johtamisessa. Niin siihen on vain yksi lääke, tee enemän ja jossain vaiheessa se alkaa kantaa hedelmää. Oma mieleni vain asettaa rajoitteita taidolleni kirjoittaa ja niin kauan kuin tunnen epäonnistuvani niin epäonnistun.

Itämainen ajattelu on aika paljonkin poikkeavaa meidän näkökulmasta katsottuna. Olen pitänyt aina aasian maita mielenkiintoisena kohteena jonne haluasin joskus mennä ja tutustua tähän kulttuuriin.  Karate do niminen kirja käsittelee bushidon tietä ja miten tulee käyttäytyä eri tilanteissa ja kuinka saavuttaa sisäinen rauha suoritusta ennen. Sekä myös kertoo kuinka meditoidaan ja minkälaisia hyötyä siitä saa. Mutta molemmista käy ilmi että kaikelle pitää varata aikansa ja minkään kanssa ei saa kiirehtiä. Eräänlainen rauhallisuus huokuu juuri Zen aiheen ympärillä. Se on kuin eräänlainen aura joka antaa rauhoittavia signaaleja. Olen tavannut erään budolajin suur mestarin ja hänen läsnäolosta huokui rauhallisuus ja tyyneys niinkuin Eugen kuvaili Awanista että hänellä oli malttia ja rauhallisuutta eikä kiirettä lainkaan. Meillä olisi paljon opittavaa itämaisesta kulttuurista sillä meidän nyky yhteiskunnassa kaikilla on kiire ja kenelläkään ei ole oikeen aikaa kenellekkään. Ehkä kaipaisimme jonkin verran itämaista rauhallisiuutta meidän arjen keskelle muunakin kuin kiinalaisena ruokana.

Kokonaisuudessa henkistä kasvua ei voi koskaan olla liikaa. Ja aihe itämainen jousiammunta yhdistettynä Zen. Niin oli silmiä avartava kokemus ja taas osaa ajatella asioita siltä kannalta että pitää tehdä itse ja oppia omista virheistä eikä odottaa aina valmista. Pitää olla valmis tekemään uhrauksia jotta voi saavuttaa jotain suurempaa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!