Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Zeni-settiä

Kirjoitettu 02.12.14
Esseen kirjoittaja: Eetu Huosianmaa
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja jousella ampumisen taito
Kirjan kirjoittaja: Eugen Herrigel
Kategoriat: 1. Oppiminen

Zeni-settiä, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

 

Intro

On nyt viimeaikoina tullu luettua vähän enemmän asiakaskeskeistä tavaraa liittyen bisneksen pyörittelyyn näin ylipäätään niin päätinpä valita jotain vähän erilaista välillä. Zenit ja muut vastaavat ei kuulu siihen aihepiirin mistä multa ymmärrystä löytyy tällä hetkellä ja siksipä aattelinkin kokeilla jospa tästä jotain saisin irti. Yllätyksekseni sain huomata että kyllä sitä näistä pohdiskelevamman väestön suosikeistakin näyttää saavan peilailtavaa tähän akatemian ympärillä pyörivään touhuamiseen. Mukavaa vaihtelua ja vähän erilaisia ajatuksia/näkökulmia tällanen kirjallisuus tuo tähän vaiheeseen.

 

Kirjan ihmistyypit akatemian maailmaan käännettynä

Eugen Herrigelin (kirjan kirjoittajan ja päähenkilön) täytyy olla jollain tasolla vinksahtanut kaveri, kun kerran lähtee Jaappaniin opettamaan yliopistolle ja siinä samalla syventyä zenin saloihin jouskaria ammuskelemalla ihan vaan kiinnostuneisuuttaan. Tai oikeastaan vielä se ei kerro paljoakaan, mutta kun sitä jousta sitten viritellään joka päivä kuuden vuoden ajan täytyy olla jo tosi kyseessä. Kaippa Herrigelistä löytyy sitä samaa paloa ja halua syventyä ja oppia zen-settiä, kuin meissä tiimiyrittäjissä löytyy intoa ja draivia jahdata niitä meidän unelmia.

Samalla lailla tässä edetään kukin kohti omia päämääriämme, jotkin jousella-ampumisen Japanilaisen mestarin avittamalla ja toiset taas akatemialla tiimin ja valmentajan siivittämänä. Kirjassa esiintyvä zen-jousimestari onkin tavallaan kuin valmentaja akatemialla, joka usein tietää mitä oppilaan tai meidän tapauksessamme tiimiyrittäjän kannattaisi tehdä, mutta ei suoraan paljasta oppimisen tietä vaan antaa kohteensa omaksua opittavat salat itse ja omien oivalluksien kautta. Todella valmentajamaisesti kirjan mestari tuumii usein Herrigelin kanssa mitä on tullut tehtyä ja mikä on seuraava askel, pitämällä samalla etäisyyttä hänen asioihinsa sen verran ettei ratkaise mitään hänen puolestaan.

Toisaalta mestari on kuin mentori. Mentorin tavoin mestari on jonkin tietyn asian.. noh mestari. Herrigel katsoo mestariaan ylöspäin ja yrittää saavuttaa hänen huippuunsa hiottua taitoaan jossain asiassa, aivan kuten moni akatemialainen yrittää nyhtää mentoriltaan jonkin tietyn asian opit ja kopit. Mentorin ja mentoroitavan suhteen tulisi olla kuitenkin ns. win-win tilanne, joka ainakin kirjan myöhemmässä vaiheessa toteutuu. Mestari oppii Herrigelistä ja toisaalta Herrigeliltä ja ohittaa ennakuulonsa siitä, miten kukaan Euroopasta tuleva ei voisi sisäistää zenin Suurta Oppia.

 

Tavoitteellisuus

Taiteeton taide, ”sen” sisäistäminen ja tiedostamattomuuden tila. Jousella ampumisen taidon oppiminen koostuu zenin kannalta monista vaiheista. Oikea asento, hengitystekniikka, jousen virittäminen, laukaisu ja osuminen ovat muutamia näistä. Tavoitteina nämä eroavat esimerkiksi jossain tietyssä akatemian projektissa tyypillisesti asetetuista tavoitteista siten, että niihin pyrkijä ei kirjassa tiedosta milloin on oikeasti saavuttanut tavoitteensa tai miten lähellä on saavuttamasta niitä. Yksin mestari tietää ja ymmärtää oppilaansa tien ja kehityksen.

Tiimiakatemian maailmassa tavoitteiden ollessa konkreettisia ja bisnesmaailmalle tyypillisesti mitattavissa, voidaan edistymistä seurata. Tältä kannalta ajateltuna on tiimiyrittäjän tie on paljon pienemmillä kivillä täytetty kuin Herrigelin tie, jossa maalia ei näy vaan sinne ollaan päästy kun mestari niin ilmoittaa. Henkilökohtaisesti en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten joku voisi kuusi pitkää vuotta yrittää ymmärtää jotain yhtä epämääräistä ja ennalta tuntematonta asiaa, jos hän ei voi mitenkään tietää missä vaiheessa hän on etenemässä, saati onko hänen tavoittelemaansa asiaa edes olemassa. Aivan kuin kuvittelisit olevan sellainen mielentila, johon voit saada asiakkaasi ohjattua niin että hän ostaisi aina ja pyrkisit tätä päämäärää kohti jollain keinolla joka ei suoraa liity siihen, kuten vaikka yksinomaan vertaisjohtamisella.

”Ei voi muuta sanoo ku hattuu nostaa.” – Jari Mentula, heh heh

 

Kyseenalaistus

Pidin siitä kyseenalaistamisesta ja ennakko-oletuksia vastaan tekemisestä mitä kirjassa esiintyi. Mulla alkaa aina sukat pyöriä jaloissa, kun jotain jota on sanottu mahdottomaksi osoitetaankin mahdolliseksi. Oli se sitten Eurooppalaisen ymmärrys zenistä tai vaikkapa jostain ideasta jota oli mahdoton toteuttaa syntynyt mullistava projekti. Herrigelin pahin kompastuskivi ollessaan mestarin opeissa oli kuitenkin Herrigel itse. Tämäkin valitettava tosiasia on elämän eri vaiheissa esiintyvä kuoppa monelle muullekin, akatemialla ja muualla. Usko omaan tekemiseen horjuu ja epäillään voiko jotain ylipäätään saavuttaa. Herrigelin tukena oli onneksi mestari, aivan kuten akatemialla on tiimi, valmentajat ja koko yhteisö. TA-spirit.

”Hyvä ampuja ampuu keskiverto jousella pidemmälle, kuin huono ampuja hyvällä jousella”. No kun luin tämän mestarin viisauden niin aattelin että totta helvetissä, kyllä hyvä myyjä myy keskivertotuotetta paremmin kuin huono myyjä hyvää tuotetta. Kummasti mestari puhuu välillä suoria käännöksiä bisnesarjesta! Valitettavasti kirjassa tavoiteltu osaamisen muuttaminen tiedostamattomaksi toiminnaksi on hyvin pitkälti saavuttamatonta liike-elämän askareissa. Kävelyn, hengittämisen ja parin muun seikan lisäksi en usko pääseväni mestarin tasolle tässä tiedostamattomassa zen-tekemisessä, vaikka haluaisinkin toki tehdä rahaa ilman että edes tiedostaisin tekeväni yhtään mitään. Legendojen mukaan näinkin on silti joillekin käynyt.

 

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!