Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Zlatan

Kirjoitettu 31.05.17
Esseen kirjoittaja: Samuli Lehto
Kirjapisteet: 3
Kirja: Minä, Zlatan Ibrahimovic
Kirjan kirjoittaja: David Lagercrantz
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kuuntelin Zlatanin tarinan äänikirjana. Olen sen verran seurannut jalkapalloa ja urheilumaailmaa ylipäätään, että minulla oli jo ennen tarinan kuulemista tiedossa, että Zlatan on melko itsepäinen, röyhkeä ja jopa ylimielinen persoona. Tarinan kuuleminen ei oikeastaan muuttanut käsitystäni kyseisestä herrasta, mutta sai kyllä ymmärtämään sen, miksi Zlatan on sellainen kuin on. Itsepäinen, röyhkeä ja ylimielinen, mutta hemmetin päättäväinen ja voitontahtoinen.

 

Tapojensa orja

 

Zlatan on kotoisin Malmön lähiöstä, Rosengårdista, joka ei varsinaisesti ole mitään parasta tai ystävällisintä seutua elää ja kasvaa. Rosengårdin merkitystä Zlatanin luonteelle ei voikaan olla huomioimatta, kun seuraa miehen tekemisiä niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Rosengårdin kaduilla Zlatan on joutunut jo pienenä poikana kantamaan vastuun itsestään ja puolustautumaan niin henkisesti kuin fyysisesti. Elämä oli melko kovaa, mutta jo pienenä poikana Rosengårdin kaduilla syttyi intohimo jalkapalloa kohtaan, ja se sai Zlatanin aina tavoittelemaan parasta suoritusta ja kehittämään itseään siinä hommassa. Nuorena laittomuuksista ja pienistä rikoksista tuli tapa, jolla sai elämään jännitystä. Näpistelyt, kaahailut ja muut typerät temput saivat aikaan sellaisia adrenaliiniryöppyjä, joista Zlatan ei ole pystynyt päästämään täysin irti vielä huippu-urheilijanakaan. Kirjassa hän kertoo, kuinka on saattanut torilla näpistellä omenoita tunteakseen adrenaliinin virtaavan kehossaan, vaikka on ollut jo hyvin tienaava ammattilaisjalkapalloilija. Otsikoissa mies on paistatellut niin hyvässä kuin pahassa, mutta se on Zlatanin tyyli. Välillä läikkyy rajusti yli, mutta parhaimmillaan hän on pitelemätön.

 

Tiimipelaaja?

 

Eihän Zlatan ole koskaan ollut mikään varsinainen tiimipelaajan esikuva, vaan ennemminkin vastavirtaan uiva kala, joka ei suostu asettumaan minkäänlaiseen muottiin ja tekee juuri niin kuin itse tahtoo. Tämä tuntuu täysin hullulta, kun kyseessä on joukkuepeliä harrastava huippuammattilainen. Hän halusi itsestään maksettavan historiallisen suuria siirtosummia, joukkueen muhkeimman tilipussin, ja siirtobonuksina Ferrarin ja muita autoja. Riitoja on ollut niin valmentajien, joukkuekavereiden, vastustajien kuin median kanssa, mutta ne eivät ole vaikuttaneet Zlatanin toimintaan. Kaikesta huolimatta Zlatan on koko ammattilaisuransa ajan ollut joukkueensa tärkeimpiä pelaajia seurasta riippumatta. Uran alkupuolella hänelle oli tärkeintä onnistua huijaamaan vastustajan pelaajia mitä hienoimmilla harhautuksilla ja tehdä vain mahdollisimman paljon maaleja, eikä joukkueen menestyminen ehkä ollut aina niin tärkeää. Ajan myötä mentaliteetti muovaantui kuitenkin raudanlujaksi voitontahdoksi. Zlatanin tavoitteena on saada pallo tavalla tai toisella vastustajan verkkoon niin monta kertaa kuin mahdollista, mutta hän vihaa häviämistä yli kaiken.

 

Oman tien kulkeminen

 

Zlatanin tapa kulkea sitä omaa tietä ja pitää kiinni omista periaatteista loppuun asti laittoi väistämättä ajattelemaan omaa elämääni ja tapojani. Olenko aina toiminut niin kuin itse tahdon, vai teenkö asioita vain miellyttääkseni jotain muuta? Teenkö tehtäviä koska täytyy, vai teenkö niitä sen vuoksi, että haluan itse oppia niistä? Suoraan sanottuna en todellakaan tee aina asioita omasta tahdostani, tai omaa etua ajaakseni. Toisaalta, maailma olisi aika tyly paikka, jos kaikki tekisivät aina vaan niin kuin itse tahtovat, eivätkä välittäisi muista ollenkaan. Olen siis tässä kohtaa vastaan Zlatanin ajatustapaa, vaikka ymmärrän myös sen, ettei oma tyylini ole todellakaan aina parhaaksi itselleni. Riippuu tietysti asiasta, mutta jos pystyn toiminnallani auttamaan jotakuta tai helpottamaan hänen elämäänsä, niin teen sen yleensä hyvin mielelläni, ja siitä saa itsellekin hyvän mielen. Toisaalta taas esimerkiksi koulutehtävien tekeminen on aina ollut sellainen asia, minkä teen usein vain, koska on pakko. Niiden tekemisessä harvoin tulee ajateltua sitä omaa etua, eli mitä siitä voi oppia, vaan ne on tehty opettajaa varten, koska hän niin haluaa ja määrää. Tuskin Zlatankaan jokaista pientä päätöstä tai arjen askaretta tekee täysin muita ajattelematta, vaan kirjassa kerrotut asiat ovat hänen uransa kannalta olleet niitä ratkaisevia ja isoja.

 

Aloin myös miettiä, että kuinka oma menneisyyteni ja juureni näkyy toiminnassani ja mitä se minusta kertoo. Olen perheen nuorin lapsi, ja olen ennenkin miettinyt, että se on varmasti vaikuttanut esimerkiksi tapaani toimia tiimissä. En luontaisesti koskaan ota johtajan roolia ensimmäisenä vastaan, vaan toimin mieluummin apukätenä ja tiimiläisenä. Johtajan asemassa taas olen hyvin rauhallinen, ehkä liiankin, mikä tuottaa vaikeuksia esimerkiksi kiireisissä päätöksenteko tilanteissa. Kuuntelen yleensä ensin mielellään muiden mielipiteet, ja ne vaikuttavat päätöksenteon tehokkuuteen ja lopputulokseen. Kuulostaa vähän siltä, etten ehkä luota omiin ajatuksiini aina riittävästi, vaan tarvitsen niihin varmistusta tai hyväksyntää muilta.

 

Olen myös harrastanut joukkuelajeja käytännössä koko elämäni, ja sen vuoksi Zlatanin itsekkyys sai muutaman kerran ihokarvani pystyyn tarinaa kuunnellessani. Olen satavarma, että mikäli jossain pelaamassani joukkueessa olisi ollut Zlatanin kaltainen tyyppi, niin en olisi voinut tulla toimeen tyypin kanssa. Toisaalta itsekkäitä tyyppejä löytyy aika monestakin joukkueesta, mutta tietyllä tapaa se on vain hyödyksi joukkueelle. Oma näkemykseni on, että itsekkäillä tyypeillä on selkeä päämäärä ja tavoite, jota he tavoittelevat niin tosissaan, että vaikuttavat välillä helposti liiankin itsekkäiltä. Tietysti se vaikuttaa, että palveleeko heidän tavoitteensa pelkästään heitä itseään, vai ajaako se myös joukkueen etua. Kokemukseni joukkuelajeista vaikuttaa varmasti myös siihen, etten ole tottunut tekemään päätöksiä yksin.

 

Meillä suomalaisilla on myös aika yleisetä se, ettemme pidä lainkaan ääntä omista tekemisistämme, eikä se oma etu ole aina se kaikkein tärkein. En sinänsä näe tätä kovin huonona juttuna, mutta onhan niitä tilanteita tullut, että on jälkeenpäin miettinyt, kunpa olisi uskaltanut olla äänessä ja vaalia sitä omaa etua. Eikä todellakaan pieni lisäys omaan itsekkyyteen olisi lainkaan pahitteeksi. Todennäköisesti se vain lisäisi tehokkuutta ja motivaatiota, mutta siinä hetkessä sitä ei aina tajua miettiä minkä vuoksi mitäkin tekee. Motivaatiohan on korkeimmillaan yleensä silloin kun asian kokee itselleen tärkeäksi, eikä sitä silloin välttämättä älyä edes ajatella, vaan silloin tekeminen tuntuu luontaiselta. Ympäristöllä on tässä asiassa myös vaikutusta. Itsestäni olen tunnistanut jo aiemmin, että kaikenlaisissa pallopeleissä tunnen olevani kuin kotonani. Tekeminen on hauskaa ja motivoivaa, ja haluan aina onnistua parhaalla mahdollisella tavalla siinä ympäristössä. Siinä ympäristössä uskallan myös ihan eri tavalla ottaa johtajan roolia tarvittaessa. Tämä johtuu varmasti siitä, että jo pikkupoikana vietettiin kavereiden kanssa kesälomat ja vapaa-aika mahdollisimman paljon eri pihapelejä pelaten. Luotan itseeni siinä ympäristössä paremmin.

 

Harrastuksien vaikutus elämässäni on ollut erittäin suuri. Tuntuu vaikealta ajatella minkälaista elämäni olisi ollut ilman harrastuksia, ja missä olisin tällä hetkellä, jos en olisi harrastanut mitään. Tai jos harrastukseni olisivat olleet urheilun sijaan vaikkapa lukeminen ja jonkun instrumentin soittaminen. Vaikka olen tiimissä yleensä hiljaisempia tyyppejä, niin olen tottunut toimimaan tiimissä, mikä on varmasti yksi ratkaiseva tekijä esimerkiksi siinä, että olen hakeutunut tiimiakatemialle. Zlatanin kirjasta suurin koppi itselleni on kuitenkin se, että oppisin olemaan hieman itsekkäämpi ja ajattelemaan mitä juuri minä oikeasti haluan tehdä.

 

Zlatanin nimen kuuleminen herättää jokaisessa jalkapalloa seuraavassa ihmisessä takuuvarmasti tunteita, eli hän on lajille loistava persoona kaikin puolin. Mielestäni se kertoo todellisesta ammattitaidosta, jos pystyy samanaikaisesti olemaan niin vihattu, rakastettu ja tärkeä joukkueelleen kuin Zlatan on. Tarinan jälkeen arvostan Zlatania ihan eri tavalla kuin ennen. Harmi vain, että noin värikäs persoona on ruotsalainen..

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!